Jenda

Elokuva, joka perustana on kiinnostava retrokuvasto, meren keskellä sijaitsevan pikkuluodon ahdistavuus sekä kahden pääosanesittäjän näyttelijäntaidot – erityisesti mainittakoon aivan kuin Shakepearen näytelmästä tipahtanut Willem Dafoe. Yksi vahvimmista kohtauksista on tämän "kirous". Ei ole Eggers turhan päiten kirjoittanut henkilöhahmoaan Melvillen hengessä. Majakanvartijoista vanhempaa on vuosien yksinäisyys jo henkisesti romuttanut, ja hän pitää nuorempaa lähestulkoon orjanaan. Tämä taas koettaa ansaita rahaa maatilaa varten, ja mitä kauempana majakka mantereelta on, sitä paremmin siellä tienaa. Pakotietä ei ole. Suunnitellut neljä viikkoa venyvät ja katsojassa hiljalleen huolellisesti rakennettu ahdistuksen tunne, jota höyrylaivojen sireenien jatkuva ulvonta sekä härnäävien lokkien kirkuna lietsovat, kulminoituu lopuksi molempien hahmojen alkoholiromahduksessa. Tämä elokuva taitaa olla pakko nähdä uudestaan. [Rakkautta&Anarkiaa 2019]

Kaikki elokuvat ovat nykyään samanlaisia: mies tapaa naisen, he rakastuvat, perhe ei hyväksy. Suunnilleen näin päähenkilö sanoo. Toista Lunchboxia ei ole luvassa. Tämä on intialainen versio elokuvasta Bride for Rent. Tässä köyhä valokuvaaja pohjoisesta yrittää rauhoitella isoäitiään, joka usuttaa häntä naimisiin. Niinpä hän pyytää kuvattavanaan ollutta kaunista yläluokkaista tyttöä esiintymään tyttöystävänään vierailulla olevalle isoäidille. Haikean musiikin tahdittama romanssi laahustaa eteenpäin ja laskee paljon introvertin opiskelijan Milonin söpöyden varaan ja sen odotukseen, haluaako Rafi viedä tytön mukanaan slummiin vai ei. Yksi katsomiskerta on kiva, mutta mieluummin tarttuisin jo edellä mainittu Lunchboxiin. [Rakkautta&Anarkiaa 2019]

Hitaan alun jälkeen seuraa jymy-yllätys, josta nautin suurella ilolla. Jotain vastaavaa oli kenties odotettavissa, ottaen huomioon elokuvan avauskohtauksen, jossa säiliöauto ajelee maantielle siroteltujen ruumisarkkujen yli. Ensimmäinen puolisko vaikuttaa tutkimukselta brasilialaisen syrjäseudun kyläyhteisön sosiaalisesta elämästä, mutta sitten meno riistäytyy aggressiiviseksi eloonjäämis- ja kostomeiningiksi, kun vaara uhkaa karikatyyristen amerikkalaisten seikkalijoiden muodossa, jotka ovat tulossa metsästämään paikallisväestöä. Paikallisen matriarkan kuolema elokuvan alussa ei vaikuta liittyvän tarinaan mitenkään, jollei se sitten ole merkki siitä, että kylä lakkaa paikallishallinnon silmissä olemasta ikään kuin jonkin suojeluksessa. [Rakkautta&Anarkiaa 2019]

Auroralla on alkoholiongelma, minkä lisäksi hän on asunnoton isänsä (alkoholista johtuvien) vuokrarästien vuoksi. Erään känni-illan päätteeksi Aurora kohtaa paikallisella grillikioskilla turvapaikanhakijana Suomeen tulleen Darianin, jonka täytyy joko mennä naimisiin tai kuolla saadakseen tyttärelleen oleskeluluvan, ettei tämä joutuisi palaamaan Iraniin. Darian pyytää Auroraa auttamaan vaimon etsinnässä, ja näin saa alkunsa klassinen romanttinen komedia, jossa amerikkalaisten tekemänä olisi kyse perijästä, joka pääsee käsiksi rikkauksiinsa vasta naimisiin mentyään ja kauniista, mutta kainosta tytöstä, johon perijä rakastuu. Lisäksi mukana on Pretty Womanin vastaanottovirkailijan tyyppinen kiltti setä lääkäri-Tiinan ja hänen miehensä Juhan ominaisuudessa. Amerikkalaisesta nyyhkyleffasta poiketen suomalaista lisäarvoa tarinaan tuo se, että molemmat päähenkilöt ovat uskomattomia luusereita, mikä onkin oiva kasvualusta hyville vitseille. Elokuva on varsin kliseinen, mikä toisinaan saattaa olla juuri sitä mitä ihminen kaipaa. [Rakkautta&Anarkiaa 2019]

Sibylille on kertynyt mielenterveysongelmia enemmän kuin hän psykiatrina onnistuu hoitamaan. Kun hän sitten päättää jatkaa kirjan kirjoittamista, palaavat kaikki ongelmat, joiden aiheuttajana oli alkoholi ja miesystävä, joka ei halunnut heidän yhteistä lastaan. Kaikki muistot palaavat entistäkin voimakkaammin, kun hän yrittää auttaa nuorta valkokankaan nousevaa tähteä, joka on tullut vahingossa raskaaksi kuuluisamman kollegansa kanssa ja haluaa hankkiutua lapsesta eroon, mitä taas lapsen isä ei hyväksy. Sibyl joutuu lopulta ratkomaan pariskunnan ongelmia saarella elokuvan kuvauksissa neuroottisen saksalaisohjaajan hönkiessä niskaan. Melkoisen tylsä ja vuolassanainen elokuva. [Rakkautta&Anarkiaa 2019]

On 1800-luvun puoliväli ja kansainvälinen kauppa sekä ampuma-aseet ovat saapuneet aiemmin eristäytyneeseen Japaniin Amerikasta. Annakalainen lääninherra päättää testata samuraidensa kuntoa järjestämällä vaativan juoksukilpailun. Mutta ennen kuin käy ilmi, että kyseessä on vain harmiton maastojuoksu, shogunin tiedustelijat jo lähettävät pääkaupunkiin väärän tiedon tulossa olevasta kapinasta. Sekava samurai-vakooja yrittää sitten koko elokuvan ajan pysäyttää viestinsä kulun Edoon ja sen jälkeen matkaan lähetetyt murhaajat. Ohjaaja ja käsikirjoittajat vaihtelevat eri tyylilajien välillä, historiallisesta draamasta kreisikomediaan, joka henkilöityy vanhaan samuraihin, joka yrittää suoriutua maratonista lapsen seurassa saaden aikaan todella koomisen hahmon, sekä samuraiporukkaan, joka yrittää voittaa seudun nopeimman nuorukaisen. Tähän yhdistetään vielä jonkin sortin romanttinen juonne pakenevan prinsessan muodossa. [Rakkautta&Anarkiaa 2019]

Mikael Syrjälän esikoiseksi varsin onnistunut, osin käsikameralla kuvattu, ja siis heiluva, opetusvideo siitä, että valheiden sepittämisestä ei hyvä seuraa. Elvis haluaa rehvastella kavereilleen, joten hän valehtelee harrastaneensa seksiä Onervan kanssa. Juoru lähtee liikkeelle ja koska Onerva on ollut illan aikana humalassa, eikä muista ihan jokaista yksityiskohtaa, alkavat muut uskoa Elviksen raiskanneen tämän. Elokuva on täynnä suomalaisia eturivin näyttelijöitä minirooleissa – esim. H-P Björkman, Minna Haapkylä, ja pääroolissa suosituksi noussut Mimosa Willamo. [Rakkautta&Anarkiaa 2019]

Olen vakuuttunut siitä, että jotkut tulevat rakastamaan tätä outoa psykoleffaa. Omasta pizzeriasta uneksiva kääpiö, joka CIA:n agenttina Richard Pryorin naamiossa taistelee neuvostoliittolaista virusta vastaan, vangitaan virtuaalitodellisuuteen, jossa hän tapaa Etiopian fasistisen presidentin, joka on musta Batman. Koko hoito kuvattu tyyliin, joka tuo mieleen lähinnä turkkilaisen Star Warsin. Ääh... Ei ole minun juttuni. [Rakkautta&Anarkiaa 2019]]

Työskennellessään 20 vuotta sitten prostituoituna Thaimaassa Sommai tutustui tanskalaiseen turistiin, meni tämän kanssa naimisiin ja alkoi tuoda Thaimaasta Tanskaan naisen toisensa jälkeen, pelastaakseen nämä prostituutiolta. Dokumentti etenee varsin rivakasti, ottaen huomioon että se esittelee useamman nuoren naisen tarinan noin 9 vuoden takaa ja näyttää myöhemmin sille päätöksen, oli loppu onnellinen tai ei. Vaikken odottanutkaan dokumentilta mitään, olin iloisesti yllättynyt siitä, että se olikin näkemisen arvoinen. Dokumentin seuraamien naisten joukko on niin monipuolinen, ettei katsoja tylsisty. Huvittavaa on huomata, kuinka kotivideoiden kuvanlaatu on kehittynyt sitten kuvausten aloittamisen. [Rakkautta&Anarkiaa 2019]

Suuren Pohjan sodan aika, noin vuosi 1720 Virossa. Paikallisen paronin omistaman, meren ja nälän piinaaman pienen kartanon rannalle on meri huuhtonut tuntemattoman miehen. Vaikkei mies muistakaan kuka tai missä hän on, vaatteiden perustella kyseessä on merkittävä henkilö, ja paroni arvelee, että hän saattaisi olla tohtori Jaan Niemand, jonka matkalaukku löytyi samalta rannalta. Niinpä paroni pyytää Jaania parantamaan poikansa, joka on ollut silminnähden sokissa siitä saakka, kun näki mustien ratsastajien hyökkäävään heidän kartanoonsa ja äitinsä joutuvan tapetuksi. Kuiva ja jäinen maa muistuttaa erämaata, alamaisia on jäänyt sodan jäljiltä niin vähän, että he mahtuvat kahteen lähistön ränsistyneeseen hökkeliin. Ei ihme, että Virossa kerrotaan jokaisen tuohon aikaan maassa kengänjäljet nähneen suudelleen niitä ilosta. Moni ei ollut selvinnut sodasta hengissä. Katsojaa hermostuttaa jo se, kun pari eloonjäänyttä yrittävät istuttaa jäiseen maahan viimeisiä viljanrippeitä, ja kun psyykkisesti ja fyysisesti runnellut, nälkäiset ihmiset suorittavat kummallisia uhrirituaaleja ja alkavat höpistä vedenpaisumuksesta, joka rankaisee kaikkia syntisiä. Noitajutut alkavat kiertää. Tämän kaiken taustalla paroni pyrkii edelleen palauttamaan kartanoaan entiseen loistoonsa katatonista poikaansa varten, tai ainakin pitämään järjestystä yllä. Ja "Jaan" koettaa saada selville, kuka hän on. Kaur Kokk työsti ja kehitteli esikoistaan, joka on ilmeinen kunnianosoitus Ingmar Bergmanille, oppilastyönsä pohjalta kahdeksan vuoden ajan. Lopputulos onnistui. [Rakkautta&Anarkiaa 2019]