Jenda

Georges paikkailee eronsa haavoja ostamalla ilmoituksessa näkemänsä tuhansia euroja maksavan peurannahkatakin ja saa kaupan päälle digivideokameran. Sitten hän kulkee pitkin syrjäistä vuoristokylää leveilemässä uudella takillaan. Hän rakastaa takkiaan niin, että alkaa kuvata siitä videoita, juttelee sille ja sopivan tilaisuuden tullen takki kertoo Georgesille uneksivansa siitä, että olisi ainut takki maailmassa. Vaimo on sulkenut Georgesin pankkitilin, joten syntyy suunnitelma, miten hänen ilman rahaa, paikallisen nuoren naisbaarimikon avulla onnistuu varmistaa se, ettei kukaan muu enää koskaan käyttäisi takkia ja hänen takistaan tulisi ainoa ja valittu. Aivan kuin päähenkilö käyttelee vanhaa kameraa, myös itse elokuva yhdistelee aiempien Dupieux´n elokuvien väriskeemoja, ajoittaisiin sumennuksiin huipentuen. Koko elokuva perustuu pitkälti Dujardinin kykyyn näytellä ihmistä, jonka menneisyydestä katsoja ei saa tietää juuri mitään ja joka menettää otteensa todellisuudesta ollen valmis tekemään mitä tahansa saavuttaakseen järjettömän unelmansa. Elokuva on viihdyttävä, jos hyväksyy konseptin, joka perustuu päähenkilön toiminnan realististen seuraamusten ohittamiseen, eli tekipä Georges mitä hyvänsä, jälkien siivoaminen ei kuulu elokuvan komedialliseen ajatukseen eikä sillä kannata vaivata päätään. [Rakkautta&Anarkiaa]

Elokuva, joka rakentuu kahdesta erilaisesta osasta. Ensimmäisessä potkut saanut pyromaani palaa äitinsä luo kotikylään, jonka hän kaksi vuotta aiemmin oli polttaa maan tasalle. Kukaan ei puhu juuri mitään, päähenkilö istuu mökissä, tupakoi tai paimentaa lehmiä. Sitten kuvaan astuu hehkeä eläinlääkäri, jonka kanssa päähenkilö kuskaa loukkaantunutta lehmää Cohenin Suzannen soidessa. Kai rakkauden leimahdus. Elokuvan ensimmäinen osa päättyy eläinlääkärin saadessa tietää, missä päähenkilö on viettänyt viimeiset kaksi vuotta. Sitten kaikki siihenastiset päähenkilöt katoavat ja seuraa hienosti, lähes dokumentaarisesti kuvattuja otoksia taistelusta tulta vastaan. Sitten elokuva loppuu ilman varsinaista loppuratkaisua. Kuvaus on onnistunut, niin jo mainitsemani tulipalo kuin pitkät otot ulkona. Kaiken kaikkiaan elokuva on kuitenkin tylsä ja vie katsojalta tyydytyksen tarinan päättymisestä. [Rakkautta&Anarkiaa 2019]

Kuten nimikin kertoo, kyseessä on iloinen koko perheen komedia. Siis mikäli äitisi on hukkunut ja isäsi ei halua päästä hänestä irti. Dramaattinen kameratyö ja Nejtekin psykedeelinen musiikki kiskaisevat mukaan tiiviiseen tunnelmaan heti tuotantoyhtiön tunnarin kilahdettua ja katsoja pääsee sydän pamppaillen seuraamaan kuinka Pekka Strang on hukkua yrittäessään pelastaa Ester Geislerován. Leikkaus. Muutama vuosi on kulunut, pieni tytär on jo lukiolainen, jonka perässä pojat juoksevat, isä leikkaa ihmisten sydämiä ja vapaa-ajallaan masturboi vaimoltaan jääneen vaatekasan ja hajuveden keskellä. Arkipäivän harmaus rikkoutuu, kun päähenkilö törmää sattumalta Krista Kososeen tatuointistudion kellarissa ollessaan viemässä kapinallista tytärtään lävistettäväksi. Toisten tavaroihin ei kuulemma kosketa, ja niin domina Mona hiukan kuristaa Juhaa, mikä auttaa tätä ymmärtämään, että hän voi tiedottomana ollessaan nähdä kuolleen vaimonsa. Ensimmäinen annos on kuulemma ilmainen, ja Juha on koukussa – tavallinen seksi tavallisten naisten kanssa ei enää kiinnosta häntä ja katsoja alkaa jännittää sitä, saako riippuvuus Monaan (ts. omaan vaimoon) hyvän lääkärin menettämään työnsä, tyttärensä vai ystävänsä. Suru hänen silmissään, kun hän istuntojen jälkeen palaa tajuihinsa, herättää suuria tunteita. Ehkä psykologilla käynti auttaisi S&M-luolaa paremmin. [Rakkautta&Anarkiaa]

Muutama pariskunta saapuu viettämään melko omalaatuisten ihmisten järjestämää parinvaihtoviikonloppua. Katsojasta tuntuu, että lähes poikkeuksetta hiukan vastentahtoisesti. Tuntemattoman pelko pakottaa heidät pohtimaan, pitäisikö kuitenkin lähteä kotiin. Aku Hirviniemi ja Marja Salo ovat vieraantuneet toisistaan. Nainen on kaunis, mutta tunnekylmä, mies taas romantikko, mutta hiukan törppö. Kiti Kokkosen ja Janne Katajan näyttelemällä vanhemmalla pariskunnalla on intiimejä ongelmia – Kiti haluaisi tulla raskaaksi ja Janne ei pidä seksistä (siispä molemmat lähtevät parinvaihtotapahtumaan? :D). Matleena Kuusniemi ja Mikko Nousiainen taas pitävät seksistä, mutta ovat kyllästyneet harrastamaan sitä aina samojen ihmisten kanssa. Ja sitten on vielä myöhässä saapunut nuoripari (Willamo+Salminen). Naisella on taka-ajatuksia, mies on lähinnä vietävänä. Kaikkien paikalla olevien miesten huomio kiinnittyy välittömästi nuoreen naiseen muuttaen heidän käytöksensä täysin. Pidän Niina Lahtisen tavasta kirjoittaa. Siskonpeti, jossa hän oli mukana, edustaa mielestäni yhä uusimman suomalaisen televisiotuotannon huippua. Swingers perustuu itse asiassa alun perin tanskalaisen, Mikkel Munch-Falsin kirjoittaman ja ohjaaman elokuvan käsikirjoitukseen (– en ole nähnyt elokuvaa), mutta sen komediallinen tyyli, jossa vitsit syntyvät päähenkilöiden nolaamisesta, on Niina Lahtiselle tyypillinen. Aku Hirviniemi sitä paitsi näyttelee näitä noloja törttöilijöitä jatkuvasti ja on siinä hyvä. Ei kannata kuitenkaan odottaa mitään hulvatonta naurukomediaa. Parinvaihtajat viihdyttävät, mutta ovat mielestäni suomalaiselle komedialle varsin tyypilliseen tapaan melankolisia. Ehkä hiukan verrattavissa Luokkakokous-elokuviin, jotka ovat niin ikään pohjoismaisia uudelleenversiointeja. Pamela Tola ei tuottanut tällä kertaa pettymystä... [Rakkautta&Anarkiaa 2019]

Erinomaisia itselleni täysin uusia värillisiä/väritettyjä otoksia 2. maailmansodasta. Erityisen kiinnostavia ovat ilmakuvat. Asiasisällön suhteen on olemassa kyllä paljon huolellisempia tai yksityiskohtaisempia dokumentteja. Mutta tämä kameratyöskentely...

Neuvostolääkärien keskuudessa vuonna 1953 suoritettavaksi suunnitellusta puhdistuksesta tiesinkin jo jotain, mutta tässä aihe on hienosti työstetty ja yhdistetty Neuvostoliiton juutalaiskysymykseen, mikä toi paljon uutta tietoa. Tämä dokumentti saa siis ehdottomasti myönteisen arvostelun. Olen kohtalaisen yllättynyt, että venäläinen dokumentti uskalsi kritisoida kullanmuruaan. Kuulemme jopa lauseen, jonka mukaan yhden ihmisen kuolema pelasti miljoonien muiden hengen (jollei lausetta sitten ole lisätty jälkiäänitysvaiheessa).

Kaiken kaikkiaan hyvin pinnallista jutustelua eri museoiden satunnaisista esineistä. En tiedä, onko syynä Discovery Channelin dubbaus, mutta erityisesti keskusteluun osallistuvien ihmisten ilmaisutapa saa koko homma tuntumaan pseudotieteelliseltä. En myöskään tajua, mikä juuri näissä näyttelyesineissä on niin kovin salaperäistä ja arvoituksellista. Ei tätä.

Halvalla tehty tietenkin, mikä onkin näiden pilottijaksojen kohdalla tärkeintä, kun ei vielä ole varmuutta siitä pääseekö tekemään koko sarjaa. Laadusta kertoo jotain ehkä se, että sarjassa käytettiin sittemmin vain murto-osaa pilottijakson vitseistä ja pääkaksikkoa lukuunottamatta sarja käsikirjoitettiin ja roolitettiin uudelleen. Etenkin Sheldonin ja "Pennyn" hahmojen kohdalla tämä oli paras mahdollinen päätös. Toisin kuin itse sarja, on pilottijakso tunnelmaltaan varsin köyhä.

Alkuperäinen elokuva ei ole vielä niin vanha, että uudelle versiolle olisi tarvetta, ja tässä onkin ollut kyse vain uudesta CGI-asusta – ja epäilemättä rahasta. Eikä Beyoncé vie minulta jalkoja alta, hänen esityksensä ei lainkaan lumoa, ja kaikki muut laulut ovat amatöörien esittämiä. Ihan oikeasti, mitä odotat Seth Rogenin tai John Oliverin laulusuoritukselta? Eli mikäli haluat nähdä huippunykyaikaisen animaation, tässä se tulee, muussa tapauksessa parempi katsoa alkuperäisversio.

Rauhaisaa kerrontaa Tolkienin elämästä ajalta, jolloin hän kirjoitti tunnetuimmat teoksensa. On totta, että elokuva etenee varsin verkkaisesti, mikä saattaa suurelokuvien aikana pitkästyttää jotakuta, mutta itse nautin ystävyyttä ja tavallista rakkautta käsittelevän elokuvan ylenpalttisesta miellyttävyydestä. Kaipaisin lisää Derek Jacobin kohtauksia ja Tolkienin mielikuvituksen näkyjä ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoista.