Põrgu Jaan
Juonikuvaukset(1)
Somewhere in Estonia at the beginning of the 18th century. After ten years of war, plague and famine, the land is swept clean of people. An anxious silence hangs over the land. On one particularly starry night, two peasants find a stranger on the seashore. He’s dishevelled and comatose. They take him to the local manor lord and slowly bring him back to consciousness. When he opens his eyes, he realizes that he can’t remember who he is or how he got there. He’s just as much a stranger to himself as to the people around him. By force of circumstance, he must stay at the manor and live as one of them. His preliminary state of lethargy slowly gives way to recovery. He must come to terms with the question: Who am I? He finds himself in a bizarre world, one full of meagre uncertainty and growing disorder. There are sparse hints at his pass but what do you do when there is more than one correct answer to a question? What do you do when the answers aren’t good enough? Can we choose who we are? He embarks upon a journey of self-discovery with the most unlikely of landscapes as the backdrop. (Estonian Film Institute)
(lisää)Videot (1)
Arvostelut (1)
Suuren Pohjan sodan aika, noin vuosi 1720 Virossa. Paikallisen paronin omistaman, meren ja nälän piinaaman pienen kartanon rannalle on meri huuhtonut tuntemattoman miehen. Vaikkei mies muistakaan kuka tai missä hän on, vaatteiden perustella kyseessä on merkittävä henkilö, ja paroni arvelee, että hän saattaisi olla tohtori Jaan Niemand, jonka matkalaukku löytyi samalta rannalta. Niinpä paroni pyytää Jaania parantamaan poikansa, joka on ollut silminnähden sokissa siitä saakka, kun näki mustien ratsastajien hyökkäävään heidän kartanoonsa ja äitinsä joutuvan tapetuksi. Kuiva ja jäinen maa muistuttaa erämaata, alamaisia on jäänyt sodan jäljiltä niin vähän, että he mahtuvat kahteen lähistön ränsistyneeseen hökkeliin. Ei ihme, että Virossa kerrotaan jokaisen tuohon aikaan maassa kengänjäljet nähneen suudelleen niitä ilosta. Moni ei ollut selvinnut sodasta hengissä. Katsojaa hermostuttaa jo se, kun pari eloonjäänyttä yrittävät istuttaa jäiseen maahan viimeisiä viljanrippeitä, ja kun psyykkisesti ja fyysisesti runnellut, nälkäiset ihmiset suorittavat kummallisia uhrirituaaleja ja alkavat höpistä vedenpaisumuksesta, joka rankaisee kaikkia syntisiä. Noitajutut alkavat kiertää. Tämän kaiken taustalla paroni pyrkii edelleen palauttamaan kartanoaan entiseen loistoonsa katatonista poikaansa varten, tai ainakin pitämään järjestystä yllä. Ja "Jaan" koettaa saada selville, kuka hän on. Kaur Kokk työsti ja kehitteli esikoistaan, joka on ilmeinen kunnianosoitus Ingmar Bergmanille, oppilastyönsä pohjalta kahdeksan vuoden ajan. Lopputulos onnistui. [Rakkautta&Anarkiaa 2019]
()
Kuvagalleria (2)
Kuva © Homeless Bob Production
