Jenda

Scénář level Ulice - vychází z toho takový ten rychloscénář, nudný děj s dialogy tak trochu mimo realitu. Je hezký, že se česká televize odváží natáčet seriál v cizině, jen nechápu, proč tam jsou všichni Češi a Slováci, když pod toho jediného Chorvata, kterej beztak mluví česky, nacpou titulky.

Värikästä ja tylsää. Disney sylkee vuosittain yli puolen tusinaa lähes samanlaisia marveleita, jotka ovat toistensa kopioita ja muistuttavat kaavamaisuudessaan Power Rangerseja. Elokuvan ideaakin on ihan mahdotonta muistaa jälkeenpäin. Tämä on tuottaa hankaluuksia Marvelin maailmassa, jossa kaikki kietoutuu yhteen. Tämänkin elokuvan alussa on kasapäin viittauksia aiempiin, ja putosin kärryiltä, vaikka leffat olenkin nähnyt. Toimintakohtaukset ja CGI hyvin tehtyjä, mutta mitä iloa siitä on, jos ne on siroteltu täyteen melodramaattisia höpinöitä kaiken maailman mukasyvällisistä teemoista. Onko siinä riittävästi syytä nähdä leffa valkokankaalla? Yhtä huolella tehtyjä ja huomattavasti hauskempia/viihdyttävämpiä elokuvia ovat leffateatterit nykyään pullollaan… Ainoa oikeasti hyvä puoli on kai The Marvelsin pituus ja se, etten ehtinyt tylsistyä leffassa niin pitkään kuin yleensä tätä nykyä.

Periaatteessa ihan ok, Ralph Fiennes on karismaattinen sankari ja tarina kulkee mukavasti. Juoni on turhan yliampuva, loppuratkaisu ja pääpahis hiukan hölmöjä ja pateettisen lapsellinen outro irrallinen, mutta muuten ihan ok toimintapläjäys. Toimintakohtaukset hyviä (parhaita ovat sapelitaistelu ja Rasputinin ripaska), eivätkä tunnu niin löysiltä kuin vaikkapa viimeisimmässä Indiana Jonesissa. Elokuva olisi pärjännyt hyvin ilman Gemma Artertonin, Djimon Hounsoun ja ennen kaikkea Aaron Taylor-Johnsonin hahmoja, mutta jatko-osa taitaa olla luvassa.

Totaalisen toksinen ohjelma ja toksisia ihmisiä, joilta puuttuu perusedellytykset elämään toisen ihmisen kanssa. ”Ammattilaisten” onnistumisprosentti on luokkaa 1:100, ja silti löytyy ihmisiä, jotka uskovat löytävänsä todellisen rakkauden juuri sillä hetkellä, kun joku tunkee kameraa nenän eteen.

Ei mitään tajua mitä täällä tapahtuu, koska en ole koskaan nähnyt Star Wars Rebelsiä. Miksei se puna-sinitukkainen tyttö käytä voimia, jos se on Jedi? Muuten kunnollinen määrä valomiekkoja, vaikka ihan keskinkertainen tarina... toistaiseksi.

Kolme ihan samanlaista osaa, suodatettuna typerästi läpi somen, joka tässä jarruttaa oikeudenmukaisuuden sekä puolueettomuuden toteutumista ja lietsoo joukkohysteriaa. Ties kuinka mones Netflix-dokumentti, joka tuntuu lähinnä yrittävän hyötyä luusereista ja on täynnä foliohattuisia sekopäitä. Oikeuskäsittelyä kuvaavana dokumenttina tämä on täysin turha.

Viimeinen yritys herättää ikääntyvä Indiana Jones henkiin nojaa liiaksi ensimmäisten elokuvien menestykseen. Alkuperäisen näyttelijäkaartin toimimattomat, nostalgiset sivuroolit tuntuvat liian halvoilta, mutta eniten varmaan ärsytti koko tarinan yliampuvan epärealistinen juoni. Myönnän, että alkuperäisessä trilogiassakin on mystisiä elementtejä, mutta tässä ne menevät överiksi. Ensimmäisten kahdenkymmenen minuutin ajan tuntui CGI-nuorennuksen takia siltä, että katselen Napapiirin pikajunaa. Jos haluan katsoa överiä pelivideota, menen YouTubeen. Tulen unohtamaan tämän leffan ihan kuin unohdin edellisenkin, vaikka onkin paljon mukavampi katsoa Indyn taistelevan natseja (Mads Mikkelsen on parasta tässä elokuvassa) kuin venäläisiä vastaan. Kaikenlaisia virtuaalisia takaa-ajoja on nykyään joka toimintaelokuva täynnä. Koko ajan yhtä ja samaa… ne eivät vaan toimi ollenkaan niin hyvin kuin vaikka Viimeisessä ristiretkessä.

Taas yksi samanlainen toimintahömppä, jossa on älyvapaa käsikirjoitus, liikaa CGI:tä, jossa fysiikan lait eivät päde ja näyttelijänsuoritukset ovat luokkaa plääh (vaikka eturivin näyttelijöitä ovatkin). Mieli tekisi mollata myös Wahlbergia – tuntuu kuin hän alkaisi muistuttaa Jason Stathamia. Näyttelijöistä kiinnostavin oli Banderas, mutta hän ei saanut juuri lainkaan tilaa. Musiikista tuli mieleen kohtaus elokuvasta Forgetting Sarah Marshall, jossa Segel tekee tuntikausia taustaääniä televisiosarjoihin. Elokuva ärsytti jo 20 minuutin jälkeen ja yhdeltä tähdeltä sen pelasti osuus Barcelonassa, joka on jotenkuten katsottava… Kaikesta paistaa rutiini. Tälle ei luultavasti ole luvassa jatkoa… ja jos onkin niin ei kiinnosta.

Perheenisällä ei ole aikaa, taitoa eikä rahaa kodin pikku korjaustöihin, joten hän palkkaa alkoholistin tekemään hommat halvalla mutta pimeästi. Vitsien idea piilee etupäässä moraalisessa kysymyksessä pimeän työn teettämisestä, kun päähenkilö työskentelee valtion viraston tilintarkastajana. Tämä oli ensimmäinen osaa, saa nähdä miten jatkuu…

Selvä kunnianosoitus Tarantinolle, silmiinpistävästi ja välillä koomisesti överiksi vedetty päähenkilön kuolemattomuus, jonka lähteen – suomalaisen sisun hän on kerännyt mukaansa Lapin kanervikosta. Jorma Tommila näyttelee hyvin, kuin puoliksi Aki Kaurismäen elokuvasta tipahtaneena. Hänen vastinparinsa Aksel Hennie on jopa vielä parempi. Erityismaininnan ansaitsee taistelulentäjää esittävä Ilkka Koivula, joka on maskeerattu mahtavasti limaisen lipeväksi. Kamera toimii, efektit toimivat, CGI voisi olla parempikin. Dialogithan ovatkin vain täytettä ja vaikuttavat siksi välillä luonnottomilta. Hyvää viihdettä, vaikka tuntuukin, että parhaat kohdat paljastettiin jo trailerissa…