Jenda

Tykkään näistä intiimeistä salapoliisijutuista, joissa fiksu etsivä ja epäiltyjen porukka on suljettuna yhteen paikkaan. Tässä on enimmäkseen niin, joskin hahmot elokuvan aikana myös karkailevat pitkin maailmaa. En kuitenkaan vertaisi Craigin paksulla aksentilla (mikä se on? Connecticut?) puhuvaa etsivää Poirotiin. Roolitusta voi pitää onnistuneina ja talon sisätilaa taidokkaasti rakennettuna. Vietin elokuvan seurassa leppoisan illan, vaikka se tämäntyyppiseksi salapoliisijutuksi onkin yllättävän pitkä.

Vapaata jatkoa elokuville Järven tarina ja Metsän tarina – Marko Röhrin dokumenteille/lyyrisille tarinoille. Upeisiin eläin- ja luontokohtauksiin napapiirin takana on upotettu jokin näennäinen legenda, joka alkuperäisten asukkaiden kertomana liittyy paikallisten geologisten muodostelmien syntyyn. Elokuvaa katsoessani ajattelin, että se olisi paljon mukavampaa katsottavaa Attenborough’n tekemänä, koska tässä katsoja ei oikeastaan opi mitään eläimistä ja kasveista. Legenda, jota käsikirjoitukseen on luultavasti ollut työstämässä kirjailija Antti Tuuri, ei tehnyt kummoista vaikutusta, mutta se kameratyö... Tämä näyttäisi mahtavalta vaikka IMAX:issa. Pakko suositella. On kiehtovaa, millainen edistysaskel droonien käyttö elokuvanteossa on, kun muistellaan kuvaushelikopterin säikäyttämää, karkuun juoksevaa seepralaumaa vielä muutama vuosi sitten. Nyt hiljainen drooni seuraa arkaa hirvilaumaa... Ei onnistuisi helikopterista. [Rakkautta ja Anarkiaa 2021]

Varmaan miljoonas versio samasta kisasta. Melko viihdyttävää, tuotannollinen arvo luultavasti hiukan pienempi – tässä kilpailuformaatissa ilmeisesti melko toimettoman juontajan asusta voi päätellä, että kaikki jaksot on kuvattu samana päivänä. Koko ohjelma on luultavasti vain täytettä kesän ja 12. Vain elämää -kauden välillä. Jälkimmäisen osallistujista osa oli kutsuttu tännekin.  Siksi vain neljä jaksoa. Aivojen nollaamiseen perjantain parhaaseen katseluaikaan suhteellisen hyvä.

Gunpowder Milkshake kohtaa Crankin neonväreissä. Taas yksi netin tusinatoimintaleffoista, joissa sankarina naispalkkamurhaaja. Tarinan juju yllätyksetön, takaa-ajossa laiska toteutus, mutta muuten täyttää tarkoituksensa – aivojen nollaus perjantaina työpäivän jälkeen. Rytmiä ihan kivasti, ei paljon tyhjäkäyntiä ja M.E.Winstead tekee verilöylystä uskottavamman kuin Karen Gillan. Niin ja samuraitaistelu oli mahtava.

Eija Vilpas esittää toxoplasma gondiita, joka karjalan murteella kertoo pitävänsä kotikissoista, mutta onkin päätynyt ihmiskehon sisään – tämä on pakko nähdä. Mitä itse taas en olisi välittänyt nähdä on usean minuutin pätkä – kolmesta eri kulmasta – ihmissikiöstä coccidia-viruksen aiheuttaman keskenmenon jälkeen... [Rakkautta ja Anarkiaa 2021]

Mustavalkoinen dokumentti tytöstä, joka pitää linnuista ja DIY -eläinten täyttämisestä. Kuvauksellisesta huipputyötä, mutta kun itse en oikeastaan pystynyt edes katsomaan. Variksen täyttäminen valkokankaalla tuntui ällöttävältä ja kuolleen linnun silittely elokuvan alussa jopa hiukan pervolta. Ei auttanut edes Kalevalan säkeiden lisääminen alkuun art-hengen luomiseksi. [Rakkautta ja Anarkiaa 2021]

Koronapandemian ja Carpenterin inspiroima kamarikomedia tuntemattoman aiheuttamasta hysteriasta ja siitä, miten äkkiä olemme valmiit heittämään kaverit yli laidan. Erinomainen teema (kuin Kingiltä) ja koko idea, loistavasti näyteltynä. [Rakkautta ja Anarkiaa 2021]

Näyttelijävalinnoiltaan hyvä, omakustanteinen satiiri elokuva-alasta ja teeskentelystä Arttu Kapulaisen ja Leo Honkosen näkemyksen mukaan. Näyttelijä saapuu tekemään naispääosaa, mutta hänet onkin asiasta ilmoittamatta korvattu tanskalaisella supertähdellä. Timo Torikalta hieno rooli taitavasti luovivana tuottajana, jonka täytyy selvittää sotku, ennen kuin hyllytetty näyttelijä levittää jutun mediaan. [Rakkautta ja Anarkiaa 2021]

Parhaimmistoa YLE:n Kansanradio- ohjelmasta, jossa kuka tahansa suomalainen on saanut mielipiteensä kuuluviin jo 1970-luvulta saakka. Välillä surullista, välillä hauskaa. Juuri sopivan pituinen, ettei vielä ala kyllästyttää vaikkapa jonkun demareiden keskivertoäänestäjän ideologiset vuodatukset, humalaisten mongerrukset tai tähän asti uskovaisen naisen huvittava kertomus siitä, miten hänelle selvisi totuus Jeesuksesta. Taustalla juoksentelevat suloiset porot, joita Lapissa kuvasivat Heikki Färm ja Mikko Leinonen. Nauhoitettujen puhelinkeskustelujen käyttö on dokumenteissa nyt ilmeisesti muotia, kun vaikka viime vuonna Metropolian opiskelijat saivat samantapaisen tehtävän. [Rakkautta ja Anarkiaa 2021]

Tätä oli aika vaikea hahmottaa. Isosisko (bändin keulakuva, joka laulaa ihan hyvin) kirjoittaa jatkuvasti biisejä äidistään ja traumaattisesta lapuudestaan ja sitten bändiretriitissä jossain lahoavassa mökissä kiusaa niillä pikkuveljeään – bändin kosketinsoittajaa – niin paljon, että soittajaveli, joka ei muista lapsuuttaan niin traumaattisena, ottaa hatkat. Ja tietenkin alkaa haikailla äidin perään... ei mitään uutta, aika tylsä elokuva...  siinä taisi olla kaikki... [Rakkautta ja Anarkiaa 2021]