Jenda

Äänekäs musiikki näyttelijöiden änkyttämän dialogin päällä, kaoottinen leikkaus, tärisevä kamera. Kapteenilla on jostain syystä vihreät CGI-trikoot housujen tilalla. 1 * ulkokuvauksesta ja kai yrityksestäkin.

Mitä syntyy, kun ohjaajalla on suhde alkuperäisen elokuvan päätähden kanssa, ja nyt täytyy kirjoittaa jatko-osa äkkiä uusiksi, koska studio antoi molemmille kenkää? Tällainen yleistasoinen ja steriili luomus. Aluksi en edes tajunnut Lumikin puuttuvan ja etten katsokaan uudestaan samaa leffaa, vaan jotain Frozenin PG-versiota. Aivan kuten ohjaaja Cedric Nicolas-Troyanin toisen teoksen kohdalla, nytkin voin vain todeta, että nähty on. Viikon päästä ei tosin ole enää mitään käryä, mitä leffassa tapahtui, ja muistan vain että se oli tylsä.

Hyvä musavideo alkuperäisen Matrixin hengessä. Ei näytä halvalta ja se on hyvä. En ole mikään Mikael Gabrielin fani eli ei sen suurempaa hurmiota, mutta ihan hyvä biisi.

Jonkilainen sekoitus leffaa Dejá-vu tai Assassin's Creed jne. Tämä leffa tosin toimii vain jos onnistunut tykästymään hahmoihin. Itselleni he olivat aivan yhdentekeviä. Rikosjuonikaan ei vedä, ja kun käsikirjoittaja parodioi Matthew McConaugheyta..

Ihan viihdyttävää. Parempi kuin brittiversio, mutta äärettömän hyvään aussiversioon verrattuna köyhempi. Teeskennelty järkytys ja yllätys eivät oikein toimi, jos olet jo nähnyt edellä mainitun aussiversion, sillä käsikirjoitus toistuu tässä. Yllätyin vähän, että muihin saman formaatin Lego Masterseihin verrattuna tässä ”staff”-mallit ovat paljon tylsempiä.

Aloin katsoa tätä ilman mitään odotuksia, enkä odottanut että olisi ollut näin hauska. Puolisoni sanoisi, että kauhean paljon väkivaltaa, mutta omasta mielestäni myös rytmiä ja hauskuutta. Jazz-teema on sitä paitsi todella tarttuva.

Ihan kohtalainen gay-teemainen leffa poliittisesti tunnetun perheen teeskentelystä ja ulostulosta. Paljon parempi kuin kuluneet ”joulu”elokuvat, joita päällemme syydetään jostain lokakuusta saakka. Siitä huolimatta aika kliseinen ja keskiverto, keskivertoa huonommalla käsikirjoituksella. Itselleni tietenkin Kristen on se juttu, mutta myös loistava Dan Levy. Hänen ansiostaan innostuin katsomaan myös leffan Schitt's Creek.

Koko ajan vaan sitä samaa. Takaa-ajo, taistelu, pako, sama meno koko ajan, niin kuin nykyään kaikissa toimintaleffoissa. Netflix näyttää säästävän ulkokohtauksissa, joten niissä kaikissa (jopa tavallisessa autolla ajossa) on ärsyttävän halvan näköistä CGI-meininkiä, ja loppu haiskahtaa studiolta. C-luokan käsis on tehty luultavasti idiooteille, ja puolen tunnin jälkeen Gal Gadotin henkilön on pakko selittää yksityiskohtaisesti suunnitelmistaan ja tekemisistään. Itseäni se katsojana jo melkein loukkaa. Ainoa valopilkku on  Ryan Reynolds, joka poikkeuksellisesti ei ole typerää läppää heittävän, turpiinsa ottavan surkimuksen roolissa, ja elokuvan keskivaiheilla pelastaa arviostani 20 % (nauroin kolme kertaa, mutten enää muista miksi). Rock näyttelee koko ajan sitä samaa ja Gal Gadot ei sovi käsikirjoitukseen ollenkaan. Kaikki on tajuttoman yksinkertaista, mielikuvituksetonta ja ylipäätään tuntuu, että leffa on tehty jollekulle, joka ei tajua oikein mitään (eikä varmasti joudu käyttämään aivojaan liikaa)...

Alku takkusi niin pahasti, että melkein jo luovutin. Mutta onneksi en. Ei kannata luovuttaa, jossain 3. jakson kohdalla päästään vauhtiin.

Okei, todella pinnallista eikä oikeastaan edes kovin kiinnostavaa. Odotin enemmän dokumenttia vankileiriltä kuin vain todistajanlausuntoa kahdelta juutalaiselta sotilaalta, joiden piti palvella Werner von Braunia ja olla samalla tappamatta häntä, kun saivat tietää saksalaisten hävittäneen heidän perheensä.