Jenda

Liotta on itse tuottanut tämä elokuvan, ja hän taitaa olla myös ainoa syy, miksi elokuva on katsomisen väärti. Kiinnostavammaksi elokuva käy noin 20 minuuttia ennen loppua, muuten se onkin vain psykologista diipadaapaa ja Jason Patricin vaimon harjoittamaa psyykkistä kiristystä, jotta mies jättäisi poliisin hommat. En henkilökohtaisesti tajua, miten elokuva saattoi menestyä niin hyvin Sundancella, ja että se on myös Tom Cruisen suosikki jne. Mielestäni ensimmäinen reilu tunti on kauhean tylsä.

Elokuva oli odottamattoman heikonpuoleinen. Parhaasta ja kenties ainoasta kunnon näyttelijänsuorituksesta vastasi Stellan Skarsgård. Muut ovat surkeita. Esimerkiksi Lancelot olisi voinut tehdä enemmänkin kuin vain kuolla. Ja Arthurin legendan kanssa elokuvalla ei ole mitään tekemistä. Vielä eräs huomautus: Toisin kuin Tarussa sormusten herrasta tässä kameraa käsittelee kaksivuotias lapsi.

Vaikuttaa siltä kuin elokuva perustuisi johonkin peliautomaattiin (ei voittoa). Steven Seagal käy elokuvan aikana läpi lukuisat pikkupomot vain ottaakseen lopulta yhteen ison mafiakihon kanssa. Muut henkilöt ovat olemassa vain joko kuollakseen tai sieluttomasti hapuillakseen Seagalin varjossa. Tietokonekohtaukset ovat harrastelijan aikaansaannosta. Elokuvan alussa on kuitenkin yksi onnistunut kohtaus, joka ei muistuta mainoskanavan iltapäiväsarjaa: se jossa professori Seagal kiitää kollegansa kanssa pyssymiehiä pakoon rajalle. Koodari taisi päästää koneelle pikkupoikansa, joka on onnistunut luomaan varsin onnistuneen bullet time -efektin. Elokuvan musiikkia ei voi oikein kutsua musiikiksi, lukuun ottamatta yhtä biisiä lopputeksteissä (mikäli kestät sinne saakka etkä satu siinä kohtaa nukahtamaan). Eli siitä biisistä ja bullet timesta saan kokoon yhden tähden.

Juoni pyörii lähinnä Gabriel Byrnen ja Stuart Townsendin ympärillä, vaikka sitä Sly Stallonella mainostetaankin. Stallonelle ei jää elokuvassa paljon aikaa – oikeastaan vain viimeisessä uhkapeli-illassa. Elokuva näyttää miten helppoa on hävitä suuria summia rahaa ja miten kaikki huijaavat ja pettävät kavereitaan ja liittolaisiaan. Melanie Griffith on mukana ilmeisesti vain, jotta päähenkilöitä olisi parillinen määrä. Kaiken kaikkiaan ei tylsää katsottavaa, koko ajan jotain tapahtuu, mutta ihan viikon kuluttua en välittäisi nähdä uudestaan.

Kaksintaistelu vankilassa aggressiivisen Ving Rhamesin ja veltohkon Wesley Snipesin välillä. On kyllä totta, että Ving jokseenkin jättää Snipesin varjoonsa, ja taitaa ollakin hyvä näyttelijä. Mutta ohjaaja on muutaman selityksen velkaa. Esimerkiksi kertooko elokuva Chambersista (Rhames), Hutchenista (Snipes), vanhasta Peter Falkin näyttelemästä mafiososta vai hänen suojelijastaan? Elokuvan ympäristö sen sijaan on onnistuneesti valittu – vankila-Sweetwater.

Pimeän uhkan jatko-osa pursuaa erikoistehosteita. Koko elokuva on tehty apokalyptisessa Tähtien sota -hengessä. Vin Diesel on edellisen osan tyyliin luonut loistavan antisankarin. Myös Karl Urban ja Thandie Newton jättivät erinomaisen vaikutelman. Sen sijaan Colm Feore ei ole naurettavan nimisenä "Lordi Marsalkkana" kovin kummoinen eikä elementaalista Judi Denchiä juuri näy. Jos profetian ja Riddickin viestin tulkitsisi joku muu, ei häntä edes tarvittaisi.

Keskinkertainen toimintaleffa, joka on koottu useista vanhemmista elokuvista: Die Hard 2 – Typerä poliisi, Kaappaus merellä – Entinen sankari (Wesley Snipes) Ratkaisun hetket – tummaihoinen lentoemäntä jne. Ei kerta kaikkiaan mitään, mitä ei voisi nähdä paremmassa samanhenkisessä elokuvassa. Vaikka onhan mukana vielä Bruce Payne pääpahiksena – hänelle täydellisesti sopivassa roolissa, jollaisia hän useissa B-luokan leffoissa näyttelee. Ilman häntä olisi tämä mitäänsanomaton leffa yksine hyvine vitseineen saanut enintään **.