Jenda

Kiistaton plussa on käsikirjoitus, joka ei keskity ainoastaan pankkiryöstöön, vaan pointti on ihan muualla. Sitä paitsi se on melko fiksusti kirjoitettu. Viekas varas ja viekas poliisi samassa elokuvassa ei ole niin tuttu näky. Onnistuneet tehosteet, niin äänet kuin visuaalinenkin puoli sekä musiikki. Yksinkertaisesti toimii. Elokuvan tšekkiläinen levittäjä Bontonfilm osoitti jälleen, että mainoslauseet ja elokuvan nimen on keksinyt joku, jolla ei ole itse elokuvasta mitään käsitystä, sillä näiden ja itse elokuvan välinen yhteys on tiivis kuin kirahvin ja hammaslääkärin tuolin.

Kaksi ikääntynyttä lännen leijonaa kohtaavat jälleen, lähteäkseen vielä kerran taipaleelle yli vuorten. Ostamaan kultaa Sierra Nevadan vuoriston kullankaivajilta. Mutta tyypilliseen tapaan kummallakin on oma käsityksensä siitä, mitä tehdä kullalla. George Bassmanin säveltämä musiikki on onnistunutta (etenkin hieno tunnussävelmä), ja se voimistaa vaikutelmaa upeista maisemista (Inyo National Forest), joissa Peckinpah päätti kuvata toisen kokoillan elokuvansa. Ainoa välittömästi katsomisen jälkeen mieleeni tuleva kritiikki koskee sen hitaanpuoleista, vuolassanaista alkua. Annan vahvat 3,5.

Vaikka historiallisista elokuvista pidänkin, tämä ei tehnyt minkäänlaista vaikutusta, vain pitkästytti. Pääosanesittäjien näyttelijänsuorituksia ei voi kutsua heidän uransa parhaimmiksi, joten elokuvan ainoa hyvä puoli on sen realistisuus ja se, että se on hyvä vastinpari Patriotille, jossa kaikki jenkit olivat aivan liian hyviä ja englantilaiset niitä pahiksia. Tässä ovat pahiksia kaikki.

Elokuva ei oikeastaan johdata katsojaa aiheeseen, ei lähestulkoon kerro, miksi ihmiset ovat alkaneet muuttua metsässä zombeiksi, eikä se tunnu loppuvan koskaan. Minusta tuntui melkein siltä, kuin olisin seurannut jotain sarjaa, joka jatkuu. Myös dialogin ja henkilöiden käytöksen ääliömäisyys hämmästytti. Kaikkien joukosta voisin mainita metsäteollisuusyrityksen omistajan pojan, joka ei aluksi huomannut työtoveriaan syövässä metsurissa mitään erikoista, ja sitten kun häntä kohti alkoi laahustaa lauma muita ruumiita, karkasi mieluummin syvälle metsään kuin autolleen, jolla olisi päässyt pakoon. Luultavasti hän ei olekaan koskaan elämässään tehnyt suurempia päätöksiä kuin mihin perhosen aivokapasiteetti riittää. Siirtymät on luotu monta sekuntia pitkien huonosti leikattujen äänettömien blackscreenien avulla, joiden aikana luulin televisiooni tulleen jotain vikaa. Musiikista ei voi edes puhua, jollei mukaan lueta ääniä, joita raiteiltaan suistunut raitiovaunu saa aikaan. Epäkuolleiden naamiot näyttävät hyvältä, mutta valitettavasti ruokintakohtaukset on tehty siten, että kamera käännetään poispäin ja ilmassa lentelee punaista hyytelöä. Mikäli zombit kiinnostavat, on olemassa muita paljon parempia elokuvia kuin tämä.

Jännittävät jaksot vuorottelevat todella tylsien kanssa. Elokuva kestää kolme tuntia, ja sille tekisi hyvää, jos Jackson leikkelisi sitä vielä hieman. Itselleni suuri pettymys. Mielestäni kiitokset parhaista näyttelijänsuorituksista kuuluvat Thomas Kretschmannille ja Andy Serkisille, joka itse asiassa veti kaksoisroolin. Elokuvassa on hienot visuaaliset tehosteet, mutta kohtaus, jossa Kong ikään kuin ottaa käteensä Annin, joka näyttää sillä hetkellä viivoittimelta, ei ole kovin onnistunut.

Loistava linnakundi Stallone, loistava roisto Sutherland, loistava vartija Amos (ehkä kaikista paras) ja myös todella hyvä Tom Sizemore. Koko elokuvan ajan tunsin samaa voimattomuutta, mitä tuntee vanki, jolle jotain tällaista tapahtuu. Uhh. Ja kyllä, Sylvester Stallone todellakin osaa näytellä, vaikkei kukaan tahdo sitä uskoa.

Hyvät hirviöt ja välillä aika hyviä sutkauksia – 1. tähti, BFG – 2. tähti, FPS-kohtaukset – 3. tähti, toisaalta aika yksinkertainen käsikirjoitus ja tylsä alku – mutta koko juttuhan perustuu peliin, joten mitä voi odottaa? Aina parempi kuin AvP ja Resident E.2. Ja pääasia ettei tämä ole Uwe Boll -elokuva. Okei, ja 4. tähti tulee siitä, että se on Doom.

Alkuperäisillä pelikohtauksilla koetetaan ilmeisesti houkutella katsojia, kun levittäjäkin ne varta vasten mainitsee. Ne kuitenkin ovat pökkelöisten näyttelijöiden, ääliömäisen dialogin ja muiden älyttömyyksien ohella kaikista kauheinta. Ainoa taidokkaasti tehty osa ovat Matrixista kopsatut digitaaliset tehosteet. Plussaa ovat joidenkin hahmojen nimet (ehkä ei tarkoitukselliset) – kapteeni Kirk, Casper ja McGyver. Kaiken kaikkiaan samaa Bollin tuuttaamaa paskaa. :-( Jos hän joku päivä sössii BloodRaynen tällä tavoin, joudun listimään hänet omin käsin.

Elokuvan hyviä puolia ovat voimakkaan synkkä tunnelma, paikoitellen onnistunut musiikki ja Thomas Kretschmannin esittämä pääpahis. Michael Madsen sen sijaan ei juuri häikäissyt. Elokuva rullaa ihan mukavasti, osa kohtauksista on aika ällöttäviä ja huomasin sen loppuvan juuri silloin, kun olisi ollut aika vetää henkeä suurta loppuhuipennusta varten. Ensimmäiselle "hirviölle" olisi voinut uhrata isomman osan elokuvan ajasta, kuten myös synkälle historialle. Sentään luojan nimi ei ole Frankenstein, vaan Helios.

Elokuvan ongelma on, että se hyppää tärkeiden hetkien yli ja takertuu pikkujuttuihin – esimerkiksi viisi minuuttia kiemurtelevaan haaremiin tai tanssijaan, jättäen pois tärkeitä yksityiskohtia. Kaksi ensimmäistä tuntia ovat kuolettavan tylsiä. Gaugamélin taistelu on kiinnostava, mutta tiedän elokuvia, joissa on paljon parempia taistelujen kuvauksia. Muuten ei kehumista.