Koiran sydän

Muusikko ja multimediataiteilija Laurie Anderson tekee pitkiä elokuvia harvakseltaan. Silloin kun sellainen valmistuu, on kyseessä enemmänkin tavallista pidempi taideteos, jonka katsominen elokuvateatteriolosuhteissa voi olla haastavaa.  Heart of a Dog on puolestaan miellyttävää ja koukuttavaa katsottavaa, koska kukapa ei koirista pitäisi. Rottaterrieri Lolabelle on kuitenkin vain ensimmäinen asia, jonka katsoja kohtaa matkallaan Andersonin muistoihin. Pianoa soittava koira ja sen pysyvästi sinivihreä maailmankuva ovat kiihkoton johdatus kauniiseen ja rauhalliseen elämänfilosofiaan. Animaatiojaksoissa, valokuvissa ja vanhoissa kotivideoissa sekoittuvat haikea menneisyys, pysäyttävä nykyisyys ja kaiken paremmaksi tekevä tulevaisuus. Välillä kauas karkaavat, epätarkatkin kuvat sitoo yhteen Andersonin hypnoottinen kertojanääni ja musiikkiraita. Heart of a Dog on surun ja kaipauksen tunnustus paitsi Lolabellelle, myös Andersonin äidille ja Andersonin vuonna 2013 menehtyneelle elämänkumppanille Lou Reedille. Hyvin monenlaisesta visuaalisesta materiaalista, ääninauhoista ja musiikista koostuva elokuva on pitkä meditaatio siitä, mitä elämä ja kuolema ovat, ja onko niiden välillä lopulta kovin suurta eroa. Kenties ylitämme rajan joka kerta, kun uneksimme. Kenties koko elämä on vain loputtoman suloista kuoleman unta.
Johanna Siik (Helsinki International Film Festival)