Ohjaus:
Laurie AndersonKäsikirjoitus:
Laurie AndersonSävellys:
Laurie AndersonNäyttelijät:
Bob Currie, Sasha Grossman, Kurt Gutenbrunner, Willy Friedman, Evelyn Fleder, Jenni Muldaur, Julian Schnabel, Dustin Guy Defa, Jason Berg (lisää)Suoratoistopalvelut (1)
Juonikuvaukset(1)
Muusikko ja multimediataiteilija Laurie Anderson tekee pitkiä elokuvia harvakseltaan. Silloin kun sellainen valmistuu, on kyseessä enemmänkin tavallista pidempi taideteos, jonka katsominen elokuvateatteriolosuhteissa voi olla haastavaa. Heart of a Dog on puolestaan miellyttävää ja koukuttavaa katsottavaa, koska kukapa ei koirista pitäisi. Rottaterrieri Lolabelle on kuitenkin vain ensimmäinen asia, jonka katsoja kohtaa matkallaan Andersonin muistoihin. Pianoa soittava koira ja sen pysyvästi sinivihreä maailmankuva ovat kiihkoton johdatus kauniiseen ja rauhalliseen elämänfilosofiaan. Animaatiojaksoissa, valokuvissa ja vanhoissa kotivideoissa sekoittuvat haikea menneisyys, pysäyttävä nykyisyys ja kaiken paremmaksi tekevä tulevaisuus. Välillä kauas karkaavat, epätarkatkin kuvat sitoo yhteen Andersonin hypnoottinen kertojanääni ja musiikkiraita. Heart of a Dog on surun ja kaipauksen tunnustus paitsi Lolabellelle, myös Andersonin äidille ja Andersonin vuonna 2013 menehtyneelle elämänkumppanille Lou Reedille. Hyvin monenlaisesta visuaalisesta materiaalista, ääninauhoista ja musiikista koostuva elokuva on pitkä meditaatio siitä, mitä elämä ja kuolema ovat, ja onko niiden välillä lopulta kovin suurta eroa. Kenties ylitämme rajan joka kerta, kun uneksimme. Kenties koko elämä on vain loputtoman suloista kuoleman unta.
Johanna Siik
(Helsinki International Film Festival)
Arvostelut (3)
Subjectively: unbearable. Objectively: anachronistic. If you think your dog is an artist, that it talks and you'd have preferred to take him out of your womb as a baby (and are uncomfortable with personal data tracking to boot), I give you permission to hate me.
()
The internet is a movie! The castration of Eastern European philosophy into one-sentence lessons, shots of children and nature through all sorts of primitive filters, free association, context-free dictated trivia culled from some kind of "20 Things You Didn't Know About the World Around Us"; there are even mobile phone videos of a dog playing the piano. This is exactly how I imagine the FB wall of a wealthy housewife somewhere in the suburbs after her adult children have left home. Yet the whole monologue is told in a creepily affected Štěpánka Haničincová style. I'm pretty convinced that if someone sat me down in a coffee shop across from Laurie Anderson, I'd slit my wrists from boredom within five minutes.
()
I don't like associative films because even though they have an idea within them - or they could have one - the way they are presented bothers me so much that I don't actually have any proper experience from the film itself because I don't enjoy watching it. Moreover, I'm not sure if the associations here are actually a bit self-serving. At least in places they sound strange.
()