Le Daim

Georges paikkailee eronsa haavoja ostamalla ilmoituksessa näkemänsä tuhansia euroja maksavan peurannahkatakin ja saa kaupan päälle digivideokameran. Sitten hän kulkee pitkin syrjäistä vuoristokylää leveilemässä uudella takillaan. Hän rakastaa takkiaan niin, että alkaa kuvata siitä videoita, juttelee sille ja sopivan tilaisuuden tullen takki kertoo Georgesille uneksivansa siitä, että olisi ainut takki maailmassa. Vaimo on sulkenut Georgesin pankkitilin, joten syntyy suunnitelma, miten hänen ilman rahaa, paikallisen nuoren naisbaarimikon avulla onnistuu varmistaa se, ettei kukaan muu enää koskaan käyttäisi takkia ja hänen takistaan tulisi ainoa ja valittu. Aivan kuin päähenkilö käyttelee vanhaa kameraa, myös itse elokuva yhdistelee aiempien Dupieux´n elokuvien väriskeemoja, ajoittaisiin sumennuksiin huipentuen. Koko elokuva perustuu pitkälti Dujardinin kykyyn näytellä ihmistä, jonka menneisyydestä katsoja ei saa tietää juuri mitään ja joka menettää otteensa todellisuudesta ollen valmis tekemään mitä tahansa saavuttaakseen järjettömän unelmansa. Elokuva on viihdyttävä, jos hyväksyy konseptin, joka perustuu päähenkilön toiminnan realististen seuraamusten ohittamiseen, eli tekipä Georges mitä hyvänsä, jälkien siivoaminen ei kuulu elokuvan komedialliseen ajatukseen eikä sillä kannata vaivata päätään. [Rakkautta&Anarkiaa] (21.09.2019)

A simple, absurd comedy story based on the amusingly smug performance of the main protagonist and the nonsense logic of a fictional world that gives up on certain actions and reactions, tells you practically nothing about the main character and his past and only directly (but not stupidly) fulfils its weird theme. For Dupieux, it’s basically run-of-the-mill; a plaything. But it does contain a few ideas that are worth laughing at. (10.10.2019)

Deerskin is one of the most unpredictable and wrenching comedies of the year. At first, it looks very understated and chooses a slower pace. The decoration is thoughtfully set in lighter tones of brown, grey and beige, which can look a little bland, but it works perfectly with Dujardin's outfit; we must not forget it, because his jacket is the second main "character" of the film. Their common dream is to be unique, and that's when this supple comedy turns into a chilling and absurdly frantic ride. Gradually a hat, shoes, trousers and gloves join the jacket, and suddenly Dujardin's outfit is downright murderous. Not even Carrie Bradshaw has this much style. Finally, I must not forget to say that I promise never to wear a jacket again in my life... (06.02.2020)

"Juste cool?!" Short, simple, but also blisteringly funny and playfully wacky comedy, in which the plucky chameleon Jean Dujardin plays a mentally ill guy named Georges, who is literally obsessed with his new deerskin jacket. And thanks to this jacket, he develops a killer style. I don't want to reveal anything further about the plot, because it is much more entertaining to watch the movie go in increasingly more and more bizarre directions with every passing minute. If you accept the fact that Deerskin probably takes place in a world where extremely severe acts do not have any real consequences at all, you will be really entertained by this. It could easily have been one act longer. [Sitges 2019] (16.10.2019)

Another crazy Dupieux movie destabilising the viewer’s thought process, Deerskin is based mainly on the main protagonist’s obscure behaviour and his unpredictable actions. The best thing about Dupieux is how much he drifts away from reality without losing contact with human psychology, which he inventively deconstructs. The one thing I didn’t quite understand was the choice of the washed-out colour scheme. Maybe it’s a paraphrase of the home video filmed by the protagonist, but in any case, it spoiled the experience a bit for me. [Cannes] (16.05.2019)