Doch das Böse gibt es nicht

  • Tšekki Není zla mezi námi (lisää)
Traileri 4

Suoratoistopalvelut (1)

Juonikuvaukset(1)

Heshmat is a model husband and father. Pouya is a soldier, patiently awaiting orders. Java slips away from his military service to visit his girlfriend. Bahram goes hunting with his niece, who’s visiting from abroad. All are connected in some way with the taboo subject of the death penalty. (Cinéma Moderne)

Arvostelut (2)

Jenda 

kaikki käyttäjän arvostelut

suomi Elokuvan aihe on varsin selvä. Autoritaariset hallinnot tappavat omia kansalaisiaan hallitsijoidensa mielivallan mukaan. Iranissa tähän käytetään myös tavallista kansaa, jota kiristetään asepalvelukseen (jos haluat virallisen statuksen maassa – ajokortin, passin, toimiluvan – sinun täytyy mennä armeijaan). Ei yllätä yhtään, että elokuva on kielletty omassa maassaan, onhan kyseessä diktatuuri. Teemaa omantunnon vastuusta suhteessa valtion määräämien teloitusten toteuttamiseen käsitellään neljän toisistaan irrallisen, laadultaan varsin erilaisen kertomuksen kautta. Erityisesti ensimmäistä osaa on roimasti pitkitetty – käymme päähenkilön kanssa pankissa, vaimoa noutamassa, perjantaiostoksilla... Ohjaajalla on tarve piirtää kuva aivan tavallisesta perheenisästä päästäkseen lopulta asian ytimeen (paljastamatta mitään etukäteen suosittelen kiinnittämään huomiota liikennevalokohtaukseen yöllisellä työmatkalla). Sinne pääseminen tosin kestää 40 pitkää minuuttia... Joidenkin hahmojen pelko ja vastenmielisyys heille määrättyä tehtävää kohtaan konkretisoitui itselleni kohtauksessa, jossa sotilas kuljettaa tuomittua pitkää käytävää pitkin teloituspaikalle – elokuva ei ole aikoihin herättänyt minussa tällaista fyysistä reaktiota. Elokuva venyy 150 minuutin mittaiseksi, ja ehkä se olisikin kannattanut jakaa neljän lyhytelokuvan sarjaan. Suosittelenko tätä tutuille ja perheelle? Tuskin. Elokuva välittää joka tapauksessa vain sen, minkä jo tiesimme. Teloittaminen = ei hyvä. [Rakkautta & Anarkiaa 2020] ()

angel74 

kaikki käyttäjän arvostelut

englanti All four stories have something going for them, and they are just about the right length and have unexpected climaxes. I was most impressed by the first story, whose calm pace is shattered by the uncompromising conclusion. The third story also appealed to me a lot, but it seems to me the least likely, because coincidence plays a big role in it. The fourth episode is a continuation of the life story of the hero of the second story, but the style of the narration is rather reminiscent of the first story. In any case, director Mohammad Rasoulof deserves great admiration and respect for not stopping making movies even when he is persecuted by the Iranian regime for his work. (80%) ()