Jane

Aristoteelinen ajatus ihmisestä ainoana järkiolentona oli 1960-luvulla yleinen. Sitten 26-vuotias Jane Goodall kohtasi simpanssin, kuten näemme Brett Morgenin ohjaamassa dokumenttielokuvassa Jane. Etelä-Englannissa varttunut Goodall haaveili jo lapsena Afrikasta. Parikymppisenä hän sai paikan paleoantropologi Louis Leakeyn sihteerinä. Leakey oli keksinyt, että tutkiakseen ihmisen kehitystä pitäisi tutkia apinoita. Tansanian Gombessa kohteena olivat simpanssit, ja toimeksiannon sai kouluttamaton mutta kärsivällinen Goodall. Perillä piti odottaa, kunnes simpanssit uskalsivat tehdä lähempää tuttavuutta. Luvassa oli jättiyllätys: Greybeardiksi ristitty yksilö metsästi muurahaisia kepin avulla, vaikka yleisesti uskottiin, että kyky valmistaa ja käyttää työkaluja erottaa ihmislajin muista eläimistä. Katsoessaan simpanssia silmiin Goodall näki ajattelevan olennon.

Janessa luontokanavan arkistojen uumenista löytynyt ennennäkemätön kuvamateriaali yhdistyy tuoreeseen haastatteluun, jossa Goodall muistelee esimerkiksi kohtaamiaan ennakkoluuloja. Oli tavatonta, että nuoren naisen havainnot kyseenalaistivat koko ihmisen erityislaadun! Sumuisten vuorten gorillat -elokuvasta tunnettu Dian Fossey toimi Goodallin tavoin Leakeyn lähettiläänä ja uranuurtajana, mutta hänen tarinallaan oli traaginen loppu. Kahdeksankymppinen Goodall jatkaa yhä valistustyötään. Janessa hänen elämänmittaista matkaansa säestää Philip Glassin musiikki, yhtä ajattomana kuin Serengeti.
Tii Starck (DocPoint)