Keksejä ja konnia

  • Yhdysvallat Small Time Crooks (lisää)
Traileri

Suoratoistopalvelut (1)

Juonikuvaukset(1)

Woody Allen palaa Keksejä ja konnia -elokuvassaan (Small Time Crooks) juurilleen slapstick-komedian pariin. Woody esittää itse pääosaa, pikkurikolliskoplan pomoa, juuri vankilasta vapautunutta Rayta eli "Aivoja". Lempinimellä on taustansa; edellinen pankkiryöstökeikka johti linnaan Rayn sekoitettua Ronald Reagan -naamareiden takana piileksivät rikoskumppaninsa. Ray aikoo palata jälleen areenalle manikyristivaimon (Tracy Ullman) varoituksista huolimatta. Tällä kertaa suunnitelma on aukoton: Ray aikoo kumppaneineen kaivaa tunnelin pankkiin ja vuokraa tarkoitusta varten naapurista tyhjän liikehuoneiston. Koska pikkuleivät ovat Frenchy-vaimon ehdoton bravuuri, peiteyrityksestä tehdään keksikauppa.
Suunnitelmiin tulee mutkia, kun "Aivojen" suuntavaisto pettää maan alla ja yllättäen Frenchyn leivonnaisista tulee koko New Yorkin tuntema hitti. Vaimon pikkuleivät osoittautuvat lopulta nopeammaksi oikotieksi makeaan elämään ja Ray ja Frenchy Winklerin matka suihkuseurapiireihin alkaa.
Woody Allenin tämänkertainen opetus on, että on parasta miettiä tarkkaan mitä toivoo. Sammakonreisien nautiskelu ei ole aina helppoa juustohampurilaisiin tottuneelle pikkukonnalle, eikä sivistyssanojen opettelu newjerseyläiselle manikyristille. Rayn ja Frenchyn monet kolhut kestänyt liitto joutuu kovalle koetukselle uusien paineiden edessä, viimeistään silloin kun pariskunnan opastajaksi ilmaantuu lipevä taidevälittäjä (Hugh Grant). Brittisivistyksen saanut David johdattaa Rayta ja Frenchyd huikeassa muuttumisleikissä, joka uhkaa muuttaa heidät ventovieraiksi itselleen ja toisilleen. (Future film)

(lisää)

Videot (1)

Traileri

Arvostelut (4)

DaViD´82 

kaikki käyttäjän arvostelut

englanti Small Time Crooks is not a bad film, which, of course, does not mean it is a good film. it’s just so terribly mediocre, bland and pointless that one wonders why Allen made it at all. ()

gudaulin 

kaikki käyttäjän arvostelut

englanti Small Time Crooks belongs to the simpler, or rather straightforward, part of Allen's work, oriented more toward the public audience. Perhaps that is why it became Allen's most commercially successful film in the United States. It happened just in time because producers were slowly losing interest and critics were talking about a fading star, long past his prime. While Allen's films traditionally excelled in Europe, it was exactly the opposite with Small Time Crooks. Compared to his best works from the 70s and 80s, it is clearly a decline, but as part of his later work, it is a decent film that, thanks to its comedic, essentially popular theme, has a good chance of appealing to a wider audience. The inept thief with big ambitions is among Allen's most gratifying film roles, and Allen as an actor, I think, outperformed Allen the director and screenwriter this time. The lesser-known Tracey Ullman is also interesting as the contemptuous wife, a successful pastry chef dreaming of being accepted into "high society." In the second part, the film changes its theme and deals with the unexpected enrichment of typical members of the American "white trash" and their rise among New York's snobby elite. As a typical representative of the local intellectuals, Allen had this area well-mapped, having observed the behavior of the newly rich and jaded members of high society through his participation in various vernissages and social events. He found in Hugh Grant an actor who perfectly matched Woody Allen's idea of this social group. Overall impression: 70%. ()

Mainos

D.Moore 

kaikki käyttäjän arvostelut

englanti Great fun, sometimes even touching. Woody Allen, in a slightly uncharacteristic role ("Brain?" - "That's what they called me!" - "That was sarcasm!"), traditionally doesn't fail, and he also has great partners by his side - especially female partners. Small Time Crooks is simply a hugely enjoyable comedy. But I liked The Curse of the Jade Scorpion, which is a year younger, even more. ()

novoten 

kaikki käyttäjän arvostelut

englanti Visual gags so good that they surprised me, the first proper scoundrel played by Hugh Grant, and plenty of lines that are absolutely made to be quoted over and over. A very audience-friendly film that shamefully went unnoticed in Woody Allen's filmography. ()

Kuvagalleria (42)