Juonikuvaukset(1)

Sosiaalityöntekijä Giovanna (Raffaella Giordano) pitää Napolin laitamilla vapaa-ajan keskusta huono­-osaisille lapsille. La Masseriassa nikkaroidaan, askarrellaan, viljellään ja puuhataan suuria juhlia. Kurkitaan sillalta pensaaseen, jossa vanhemmat pojat näyttävät uudelle tytölle mafioson irtonaisen käden. Kiukutellaan ja sovitaan. Giovannan kär­sivällisyys ja myötätunto vaikuttavat rajattomilta, mutta hänessä on myös surumielisyyttä ja vakavuutta, joka tun­tuu ulottuvan vuosien taa. Luottamukseen perustuvassa yhteisössä syntyy hiljaista hankausta, kun selviää, että Giovanna on – alun perin tie­tämättään – majoittanut keskukseen Camorran murha­miehen perheen. Miten pitkälle myötätunto voi ulottua? Giovannan moraaliseen dilemmaan ei tunnu olevan oikeaa ratkaisua. Sitä vaikuttavampaa on Giovannan varmuus omasta ratkaisustaan.

Dokumenttielokuvan puolella kannuksensa ansain­nut Leonardo di Costanzo kuvaa esikaupunkialuetta ja sen asukkaita vähäeleisesti ja kaunistelematta. Paljolti amatöö­reistä koostuva näyttelijäkaarti on enemmän kuin osiensa summa ja onnistuu näyttämään monikerroksisen, raadolli­sen maailman, jossa yhden ihmisen näkeminen on joskus vaikeaa, mutta sitäkin tärkeämpää.
Sirje Niitepõld (Helsinki International Film Festival)

(lisää)