Flickan från tändsticksfabriken
Ohjaus:
Aki KaurismäkiKäsikirjoitus:
Aki KaurismäkiKuvaus:
Timo SalminenSävellys:
Mauri SuménNäyttelijät:
Kati Outinen, Elina Salo, Esko Nikkari, Vesa Vierikko, Reijo Taipale, Silu Seppälä, Outi Mäenpää, Marja Packalén, Richard Reitinger, Helka Viljanen (lisää)Juonikuvaukset(1)
Onnettomissa perheoloissa äitinsä (Elina Salo) ja isäpuolensa (Esko Nikkari) kanssa asuva yksinäinen Iris (Kati Outinen) työskentelee tulitikkutehtaassa ja unelmoi suuren rakkauden löytämisestä, romanttista kirjallisuutta vapaa-aikoinaan ahmien. Tansseissa kukaan ei pyydä tätä kanssaan lattialle kunnes eräänä iltana Iris kohtaa juppimaisen Aarnen (Vesa Vierikko). He viettävät keskenään yhteisen yön ja Iris erehtyy luulemaan heidän välillään olevan todellista rakkautta, tullen myös vahingossa raskaaksi. Aarne yrittää selviytyä tilanteesta rahalla ja käskee Iristä "hankkiutumaan toukasta eroon". Iris juoksee auton alle ja vauva kuolee. Kosto alkaa kiteytyä sorretun naisen mielessä ja tämä ostaa apteekista rotanmyrkkyä, menee Aarnen luokse ja myrkyttää miehen. Iris tappaa rotanmyrkyllä muutkin vihollisensa ja elokuvan lopussa poliisit tulevat vangitsemaan hänet tulitikkutehtaan liukuhihnan ääreltä. (Pirkanmaan elokuvakeskus)
(lisää)Arvostelut (3)
The first regular gem in the work of a silent rocker - a synthesis of all the essential elements of his previous work: social themes, refined games with the genre (in this case, the genre of melodrama/harlequin romance), and a main character who speaks little but is at the core impulsive, whilst escaping from his old life. Kati Outinen is absolutely perfect, and the amount of emotions she can articulate without grimaces and words... I don’t get it. Moreover, Kaurismäki works with the motif of Chinese student storms, which create a rather disturbing basis for a story in which humor is completely absent and a hopeless and desperate tone prevails. Timo Salminen's camera is also excellent, which interestingly plucks/contextualizes details and colors the rawness of the narrative. If they were interesting partial motifs up to now, in the case of The Girl, it is finally a perfect whole.
()
I see The Match Factory Girl as a straightforward and succinctly presented story about an ugly duckling languishing in impoverished conditions, whose luck changes one gloomy day. This is probably the most depressing film I've had the chance to watch from Aki Kaurismäki so far, yet several blackly humorous situations make you at least smile, and Kati Outinen in the title role is simply unbeatable. (85%)
()
Minimalistic, depressive, and bitter. The plot, as it is typical for Kaurismäki, is simple, his favored actress Kati is precise both in terms of character and acting, and the film precisely conveys what Kaurismäki aims for. However, I appreciate his subsequent films from the 90s more. Most memorable is the portrayal of Finland from the time before Nokia. Overall impression: 60%.
()
Mainos