Ohjaus:
Aki KaurismäkiKäsikirjoitus:
Aki KaurismäkiKuvaus:
Timo SalminenNäyttelijät:
Turo Pajala, Susanna Haavisto, Matti Pellonpää, Eetu Hilkamo, Erkki Pajala, Matti Jaaranen, Hannu Viholainen, Jorma Markkula, Tarja Keinänen (lisää)Suoratoistopalvelut (1)
Juonikuvaukset(1)
Kaivos suljetaan jossakin pohjoisessa ja työttömäksi jäänyt Taisto Kasurinen (Turo Pajala) kohtaa paikallisessa kuppilassa niin ikään työttömäksi jääneen isänsä (Erkki Pajala). Isä antaa pojalleen perintönä Cadillacinsa avaimet, hyvästelee lakonisesti jälkikasvunsa ja ampuu itsensä baarin vessassa. Kasurinen lähtee etelään uuden ja paremman tulevaisuuden toivossa.
Elämä Helsingissä alkaa hankalasti ja Kasurisen rahat ryöstetään. Pian tämä kuitenkin kohtaa yksinhuoltajaäiti Irmelin (Susanna Haavisto) ja heidän välilleen kehittyy romanssi. Onni ei kestä kauaa Kasurisen joutuessa tahattomien erehdysten johdosta vankilaan. Siellä hän ystävystyy sellitoverinsa Mikkosen (Matti Pellonpää) kanssa ja miehet pakenevat Irmelin lähettämän rautasahanpätkän avulla.
Aletaan puuhata pakoa ulkomaille ja lain etsimät vankikarkurit päätyvät matkarahat hankkiakseen yhteistyöhön Helsingin alamaailman kanssa. He ryöstävät onnistuneesti pankin mutta joutuvat väärennettyjä passeja hakiessaan petoksen uhreiksi ja Mikkonen tapetaan. Kasurinen ampuu ystävänsä murhaajat ja yön pimennyttyä hän, Irmeli ja naisen poika Riku (Eetu Hilkamo) lähtevät kolmisen Meksikoon vievälle Ariel-laivalle. Viimeisten tapahtumien taustalla soi Olavi Virran tulkinta Sateenkaaren tuolla puolen -kappaleesta.
(Pirkanmaan elokuvakeskus)
Arvostelut (2)
A very accessible romance in which Kaurismäki repeats the motif of escaping from social conditions, unlike the Calamari Union without humor and the motif of fateful love "on the edge of the law", but this time without the charming poetry of the periphery from Shadows in Paradise. It's just a nice story, this time told without fundamental irony and with an emphasis on fluidity. That's probably why I miss Kaurismäki's distinctive roughness hidden behind the apparent crispness - all that remains is the (undoubtedly cute) casual crispness.
()
Aki Kaurismäki definitely did not become my favorite director with this. Although the film is interesting in terms of how it captures the environment and individual characters, I couldn't really empathize with the characters, or actually with the world that was presented. It felt like it was our world, but it still seemed strangely distant to me.
()
Mainos