Butterfly Kisses

Teinipojat ahmivat nettipornoa ja rehentelevät seksijutuillaan lontoolaisessa lähiössä. Yksi heistä pitäisi vielä saada panopuuhiin – ujon Jaken neitsyys vaivaa, etenkin kavereita. Pelkistä hormoneista ei kuitenkaan Rafael Kapelinskin esikoisohjauksessa ole kyse, ei aivan. Päähenkilö Jakea itseään painaa nimittäin neitsyyden sijaan jokin muu, ja tämä muu on Butterfly Kissesin sysimusta sydän. Himo, uhma ja tabu hivelevät toisiaan viimeisteltyjen mustavalkokuvien sisällä, ja elokuvan harkittu kauneus vain lisää kaiken painostavuutta.

Butterfly Kisses on salakavalan järisyttävä elokuva. Harmaudessaankin se on äärimmäisen elävä. Lähiön tilat ja tilanteet voi haistaa ja tuntea. Kerrostaloklaustrofobiaa rikkovat älykkäästi ajoitetut unenomaiset elementit, jotka erottavat elokuvan »tavallisemmasta» brittirealismista. Rujous ja runous sulavat yhteen hienovaraiseksi pohdinnaksi kielletystä halusta. Kapelinski ohittaa mestarin elkein lähes mahdottomaan aiheeseen liittyvät kliseet ja kuopat. Hänen tasapainoaistinsa on kunnossa juuri niissä kohdissa, joista kokeneempikin ohjaaja olisi helposti tipahtanut. Hiljaisen mutta raa'an kasvutarinan kruunaa upea nuori näyttelijä Theo Stevenson; hän kuljettaa Jaken tukahdutettuja tunteita kohti risteystä, jossa käännös mihin tahansa suuntaan johtaa umpikujaan.
Henna Raatikainen (Helsinki International Film Festival)