Lapsijazzarit

Semjon Ryvkin perusti lastenorkesteri Dixielandin palattuaan toisesta maailmansodasta. Hän keräsi lapsia eteläukrainalaisen Hersonin kaupungin kaduilta ja opetti heidät soittamaan jazzia. Orkesterista löytyy innokkaita soittajia rumpalista kosketinsoittajaan. Elokuva on omistettu Ryvkinin muistolle. Tarina näyttää lahjakkaiden nuorten muusikoiden arkea – lapset pääsevät tai joutuvat matkaamaan marshrutkalla ja junalla sekä tekemään paljon töitä tullakseen oman instrumenttinsa mestareiksi. Orkesterilaisten arjen lisäksi kuvataan myös rujon kauniisti heidän kotimaataan Ukrainaa, jossa lahjakkuus voi olla portti menestykseen. Se kuitenkin vaatii omistautumista ja uhrauksia, esimerkiksi muuttamista pois perheen luota parhaaseen mahdolliseen oppiin pääsemiseksi.

Elokuvassa kuvataan trumpettia soittavan pohdiskelevan Roma-pojan, veikeän saksofonisti-Polinan ja heidän perheidensä elämää. Roman kommentit uudesta koulusta kertovat paljon: "Jokainen päivä on samanlainen, mutta kukaan ei sanonut että täällä olisi hauskaa. Kaikki ovat käyneet läpi saman." Ehkei ammattimuusikkous edes ole oma unelma-ammatti, vaan haluankin isona näyttelijäksi, miettii Polina. Elokuva osoittaa, kuinka musiikki tai mikä tahansa ihmisiä sekä heidän intohimon kohteitaan yhdistävä harrastus, voi luoda jotain hienoa ja kaunista keskelle karua epävarmaa ympäristöä. Mutta miten lasten käy kun mentoria ei enää ole? (Oulu International Children's and Youth Film Festival)