Becoming Anita Ekberg

Ruotsalainen Anita Ekberg aloitti uransa mallina ja osallistui muun muassa Miss Universe -kilpailuun, jonka ansiosta myös Hollywood kiinnostui hänestä. Ekberg näytteli useissa amerikkalaisissa elokuvissa, joista tunnetuimmat ovat Frank Tashlinin Dean Martin ja Jerry Lewis -komediat Vaarallisia vakoilijoita (Artists and Models, 1955) ja Huoleton härkätaistelija (Hollywood or Bust, 1956). Ekberg on 50-luvun "seksipommeiksi" kutsutuista näyttelijättäristä ehkä omalaatuisin. Juuri sitä pohdiskelee Mark Rappaport essee-elokuvassaan, joka kasvaa samalla yleispäteväksi tutkielmaksi tähteydestä. Sen nimi voisi yhtä hyvin olla "The Making of Anita Ekberg". Aihe ja tematiikka on tuttua jo Rappaportin aiemmista töistä Rock Hudson´s Home Movies (1992) ja From the Journals of Jean Seberg (1995). Jo Tashlinin komedioissa näkyvää sivuroolia vetänyt kutsuttu Ekberg esiintyi ikään kuin omana itsenään, mutta vasta Federico Fellinin Ihanassa elämässä (La Dolce Vita, 1960) "jäävuoreksi" kutsuttu, kohuttua elokuvatähteä näyttelevä Ekberg nousi maailmanmaineeseen. Hänen tähteytensä siis syntyi ikään kuin etukäteen, mutta myös haipui nopeasti. Silti Ekbergin polskuttelu roomalaisessa suihkulähteessä on yksi elokuvahistorian kuuluisimpia kohtauksia, samanlainen veret seisauttava hetki kuin Marilyn Monroen tanssi maanalaisen höyryjen keskellä. Eikä siinä kaikki, sillä metatason roolia Ekberg veti myöhemmin myös Fellinin jaksossa episodi-elokuvassa Boccaccio´70 (1962), jossa hänen hahmonsa on paisutettu jättimäisiin mittoihin. Ekbergin osuus Ihanassa elämässä kesti vain kaksikymmentä minuuttia, ja ehkä siitä syystä Rappaport on ehkä tietoisesti tiivistänyt oman elokuvansa vain seitsemääntoista minuuttiin. Voi olla, että maksimaaliseen aiheeseen sopiikin parhaiten minimaalinen mitta. (MK) (Midnight Sun Film Festival)