Overgames

Overgames on elokuva, jossa riittää pureskeltavaa: yli kaksi ja puoli tuntia historiaa ja teoriaa, joka kattaa aloja antropologiasta ja etnografiasta taloustieteen ja psykologian kautta politiikan tutkimukseen. Se sivuaa niinkin erillisiltä vaikuttavia aiheita kuin television peliohjelmat, Länsi-Saksan aatteellinen jälleenrakennus toisen maailmansodan jälkeen (etupäässä Yhdysvaltain ajamana), psykodraama, rasismi, aivotutkimus ja muistin toiminta – vain muutamia mainitakseni. Ohjaaja Lutz Dammbeckin aivoituksia on silti helppo seurata jopa tässä teorioiden ja ideoiden labyrintissa. Elokuvan leikkisän monikerroksinen ja mutkitteleva narratiivi on perusteellisesti ja tarkasti rakennettu, järjestelmällinen, läpinäkyvä ja loppujen lopuksi hyvin valaiseva. Mestariteos päättyy kysymykseen, jota ei elokuvan lähtöasetelman perusteella olisi osannut odottaa: kysymykseen sielusta, tuosta ainoasta muuttujasta, joka on tieteelle ikuinen mysteeri ja joka kaihtaa kaikkia luokituksia. Oli se sitten siunaus tai kirous, ihminen ei koskaan voi toimia täydellisesti.
Olaf Müller / Käännös: Sirje Niitepõld (DocPoint)