Pelican in the Desert

Ooppera- ja elokuvaohjaaja Viesturs Kairišs luo ikiaikaisia vastapareja: musiikki ja hiljaisuus, vesi ja autioitunut maa. Maalaiskirkon ristiinnaulitun puujeesuksen rinnasta pisaroiva veri vertautuu juutalaiseen tarinaan pelikaanista, joka viilsi nokallaan rintansa auki ruokkiakseen lapsiaan verellään – ei oopperaa ilman dramaattisia uhrautumisia. Euroopan unionin itäisimmällä laidalla sijaitseva Latgallia on ainoa katolinen alue muutoin protestanttisessa Latviassa. Ennen natsien juutalaisvainoja se oli yksi jiddishiä puhuvien juutalaisten asuinalueista, ja alueella asuu myös ortodokseja, jotka pakenivat sinne Venäjältä. Juutalaisuus on läsnä hiljaisina muistoina ja asuinrakennuksiksi muutettuina synakogina, katolilaisuus ja ortodoksisuus uskonnollisina rituaaleina, jotka elävät vielä, mutta kuolevat kohta. Rauhassa vaelteleva kamera poimii hartaita hetkiä suomalaistyyppisestä maisemasta ja antaa niiden symboliikan välittyä rauhassa. Palkittu kuvaaja ja valokuvaaja Gints Bērziņš saa Latgalen näyttämään kuvissa juuri sellaiselta, joksi sitä elokuvan alkuteksteissä luonnehditaan: toisinaan veden ympäröimältä saarelta, toisinaan autiomaalta, jonne kristittyjä kantava Nooan arkki on haaksirikkoutunut matkallaan.
Teksti: Katri Tenhola (DocPoint)