Jumala ja minä

Elokuvassa nähdään lapsia erilaisista taustoista ja ympäristöistä. Maalla ja kaupungissa asuvia, ateistien ja uskovaisten lapsia - tärkeintä ei ole luokitella, vaan kuulla, mitä lapsilla on sanottavanaan. Lähdemme siitä, ettei ole olemassa oikeita vastauksia. Lasten jumalkäsitykset tietenkin heijastavat paljolti vanhempien, hoitopaikan ja lastentarhan arvomaailmaa, mutta tapa, jolla lapsi käsittelee ja yhdistelee eri puolilta tulevaa informaatiota ja omia kokemuksiaan on hyvin luova ja siksi kiinnostava. (Kinotar)