Chronic

Chronic on realistisesti ja vähäeleisesti kuvattu muotokuva kuolemansairaita ihmisiä hoitavasta David Wilsonista. Hoitajan ja hoidettavan välitön – ja välttämätön – läheisyys vessakäynteineen ja peseytymisineen on usein luonnollisempi kuin kuolevan ja hänen omaistensa, ja läheisten oma epämukava olo purkautuu usein Davidiin. Samalla omaiset hakevat kuitenkin myös turvaa hoitajasta, jolle puhuminen tuntuu joskus helpommalta kuin itse potilaalle. Tästä vaikeudesta Franco löytää myös huumoria, joka välittyy perheelleen äksyilevän seksinnälkäisen miespotilaan kautta. Pitkät, tarkkailevat otot tuovat kuoleman ja kehon rappeutumisen epämukavan lähelle myös katsojaa. Chronic kieltäytyy hanekemaisesti selittelyistä. Mitään ei pureta auki, eikä emotionaalisesta etäisyydestä kiinni pitävä elokuva pureskele katsojan tunteita valmiiksi. Jokainen voi itse päättää, miksi David kertoo kirjakaupassa erään arkkitehtipotilaansa elämäntarinan omanaan tai väittää AIDSiin kuolleen potilaan olleen hänen vaimonsa. Davidin omaa menneisyyttä avataan vasta elokuvan puolivälissä.
Pekka Lanerva, Katri Tenhola (Helsinki International Film Festival)