ThuleTuvalu

Tuvalun, Kiribatin ja muiden Tyynenmeren saarivaltioiden kohtalo edustaa julminta mahdollista maantiedettä. Sitä mukaa kun ilmasto lämpenee, lakkaavat nämä maat yksi kerrallaan olemasta. Kiribatilla on jo annettu virallinen maastamuuttokehotus. Tuvalusta lähtevät Uuteen-Seelantiin ne, joilla on varaa. Köyhät jäävät odottamaan Nooan arkkia. Vedet tulevat pohjoisen jäätiköiltä, kuten Thulesta, jossa inuitit eivät enää pääse hyljejahtiin, kun jäätiköt pettävät alta. Ikiaikainen elinkeino on vaakalaudalla. Omavaraisuus ei enää ole vaihtoehto, ja syypäät ovat tavoittamattomissa. Juopa isojen teollisuusmaiden ja etäisten yhteisöjen välillä on umpeenkuromaton. Päätökset näiden pienten ja kaukaisten paikkojen olennaisimmista kysymyksistä tehdään areenoilla, joilla asukkaiden ääni ei pääse kuuluviin – kuten Kööpenhaminan ilmastokokouksessa 2009, jossa asetettiin kahden asteen ilmastonlämpenemistavoite seuraaville 40 vuodelle. Tuvalu protestoi, sillä se lakkaa olemasta tuon marginaalin sisälläkin. Ei auttanut. Ja vesi nousee.
Teksti: Anton Vanha-Majamaa (DocPoint)