Arvostelut (1)
Skatta tuo mieleeni yhden Jörn Donnerin ensimmäisistä elokuvista – Aamua kaupungissa. Poiketen tästä taidonnäytteestä, joka koostuu otoksista eri puolilta heräämässä olevaa Helsinkiä, Mikko Niskanen on keskittynyt ainoastaan yhteen kaupunginosaan – Katajanokkaan. Tällä kertaa pääosassa ei ole kaupunki itse, vaan sen asukkaat ja se, mitä he päivän aikana tekevät (erityisesti työ satamassa). Skatta eroaa Aamua kaupungista -elokuvasta myös siten, että siinä käytetään ihmisten puhetta, ensinnäkin kerronnan muodossa, mutta erityisesti jonkinlaisena äänikalvona, joka muodostuu jokapäiväisissä toimissaan kuvattujen henkilöiden puheesta. Kaiken kaikkiaan elokuva jätti hyvän vaikutelman, mutta taiteellisesta näkökulmasta Niskasen teos ei saa minulta yhtä ylistävää arviota kuin vanhempi Donnerin lyhytelokuva.
()