Elämää keskiajalla

Syntymä, avioituminen ja kuolema ovat ihmiselämän keskeisiä siirtymäkohtia. Tapahtumat niiden ympärillä kertovat siitä, mitä ihmiset todella ajattelevat ja mihin uskovat. Keskiajan eurooppalaisille katolisen kirkon opit olivat tärkein yksittäinen ja koko Länsi-Eurooppaa yhdistänyt ajatusten muokkaaja. Mutta keskiajan lopulla kirkko itse alkoi muuttua. Uskonto ja elämä eivät sen jälkeen olleet entisellään.

Osa 1. Synnyttäminen. Raamatun mukaan synnytyksen tuskat ovat osa sitä rangaistusta, jonka Jumala langetti ihmiselle karkottaessaan hänet puutarhasta. Keskiajalla lapsen synnyttäminen oli naisen elämän vaarallisin hetki. Hienostopiireissä synnytettiin joskus jo 13-vuotiaana. Synnytykseen valmistautuvan oli syytä anoa apua Jumalalta ja pyhimyksiltä.

Osa 2. Avioliitto. Papin aamen ei ole ikiaikainen avioliiton sinetti. Keskiajalla avioliiton solmiminen oli paljon yksinkertaisempaa kuin nykyisin: siihen ei tarvittu pappia eikä kruunun virkamiestä, vaan molemminpuolinen suostumuksen ilmaus riitti. Katolinen kirkko katsoi kuitenkin tarpeelliseksi tiukentaa valvontaa.

Osa 3. Kuolema. Keskiajan ihmisille kuolema oli koko ajan läsnä, mutta sitä ei pidetty kaiken loppuna vaan porttina ikuiseen elämään. Kirkon opetusten mukaan maallinen elämä oli vain valmistautumista tulevaan. (YLE)