Kuoleman kasvot

"Mitä voi sanoa, kun toivoa ei ole?" kysytään Kiti Luostarisen säväyttävässä elokuvassa. Kuolema tulee joka kerta väärään aikaan, vaikka siihen olisi varautunut. Monta asiaa jää väistämättä sanomatta ja tekemättä, vaikka ihmisen arvoa ei voi suorituksilla mitata. Jokaisen kuolevan mielessä on ajatus, että hänet halutaan muistaa vielä huomenna. Kuoleman kauhistuttaville kasvoille nauretaan elokuvassa armotta, mutta nauru takertuu kurkkuun. Lopullisuus iskee vasten kasvoja, kun vakavasti sairas kohtaa viimeiset hetkensä. Intensiivinen kuvaus auttaa tarkastelemaan elämää silloin, kun se on vielä mahdollista. Useimmilla olisi vielä annettavaa elämässään, sillä rakkaus kannattelee myös suurien vaikeuksien keskellä.
Jonna Jauhiainen (DocPoint)