Polyteekkarifilmi

Teknillisen korkeakoulun tulevat insinöörit päättivät vuonna 1924 tukea Suomen olympiajoukkuetta taloudellisesti ja keräsivät sille reklaamikulkueellaan sievoisen summan rahaa. He kuvasivat tapahtuman valmistelun ja järjestämisen Suomi-Filmin ammattilaisten Karl Fagerin ja Kurt Jägerin avulla liittäen siihen naiivihkon tarinan idean synnystä ja toteutuksesta. Näin syntyi hetkittäin suloinen, näytelmätyyliin näytöksiin jaettu elokuva, jossa päähenkilö lyötyään päänsä lumikinokseen haaveilee siitä, mikä menestys jutusta tulee, kunhan se kuvataan. Hän saa neuvoja Olympuksen jumalten maahan lähettämiltä Hermeeltä ja Afroditelta, joista jälkimmäinen haluaa osallistua elokuvastudion kauneuskilpailuun. Tästä kehkeytyy todennäköisesti ainoa kiinnostava juoni, jossa rikas tehtaanomistaja, jonka vaimo haluaa myös osallistua kilpailuun, yrittää siepata Afroditen ja estää tämän osallistumisen. Plussana pidän myös jumalten hauskaa kuvaamista nykyajassa Olympuksella tai koulun atriumissa. Näyttelijät ovat ammattilaisia, mm. Adolf Lindfors ja Kirsti Suonio (joskaan en Heran nimen kuullessani ensimmäisenä kuvittele Kirsti Suoniota). Kaiken kaikkiaan kyseessä on mainos tarinan muodossa, eikä lopputulosta pelasta sekään, etteivät opiskelijoiden kokoukset voi toimia mykkäelokuvassa. Otos urheilijoista elokuvan alussa nähtiin jo aiemmassa elokuvassa – Finlandiassa. Kulkueen ollessa suurmenestys tämä elokuva oli loppujen lopuksi sellainen floppi, että kesti melkein 40 vuotta ennen kuin koulu jälleen rahoitti elokuvaa (Yö vai päivä, Risto Jarva ja Jaakko Pakkasvirta). (19.04.2021)