Ohjaus:
Konrad TallrothKäsikirjoitus:
Konrad TallrothNäyttelijät:
Oiva Soini, Heidi Blåfield, Katri Rautio, Edvin Stenström, Helmi Lindelöf, Heikki Tuominen, Aino Mattila, Mimmi Lähteenoja, Kirsti Suonio (lisää)Juonikuvaukset(1)
Suursalon Matti (Heikki Tuominen) puukotetaan kuoliaaksi omissa häissään. Teosta epäillään Ojelmiston Eeroa (Oiva Soini), jonka vastikään kuollutta vaimoa (Heidi Blåfield-Korhonen) Matti on aiemmin ahdistellut. Eero pakenee herastuomarin (Konrad Tallroth) avulla, mutta antautuu vangiksi äitinsä (Katri Rautio) jouduttua ongelmiin. Käräjillä rovasti (Aku Korhonen) kertoo Vieremän Jaskan (Markus Rautio) kuolinvuoteellaan tunnustaneen veriteon. (VL-Media)
(lisää)Arvostelut (1)
Toisin kuin suurin osa aiempia suomalaisia elokuvia, Suursalon häät ei ole näytelmän filmatisointi, vaikkakin ohjaajan itse tekemä käsikirjoitus noudattaa tyypillistä melodraaman kaarta. Nykypäivän näkökulmasta kaikki on epätavallisen ”miehisen” yksioikoista – etenkin kaikki päähenkilön tunteenilmaukset. Niin ikään käsittämättömältä tuntuu hänen puhdistautumisyrityksensä, sillä kaikki on papin hahmon varassa. Tämä puolestaan ilmaantuu deus ex machina -tyyliin mukanaan tosiasiallisen murhaajaan sairaalassa ripittäytyessään antama tunnustus. Käsikirjoitus ei itsessään ole kovin kiinnostava. Aihe on peräisin historiallisista Härmän verihäistä, mutta ohjaaja ja käsikirjoittaja ammentavat silminnähden myös vanhemmasta aineistosta sekä yleisemmin käytetyistä juonista, joten elokuvan teemoihin kuuluu myös syyttömänä tuomitseminen, aivan kuten elokuvassa Ollin oppivuodet, ja ennen kaikkea kamppailu nuoresta naisesta (kuten vaikkapa elokuvassa Koskenlaskijan morsian). Näytelmien ja aiempien elokuvien rinnalla teos tosin ontuu – etenkin dialogissaan (ts. väliteksteissä). Varsinaisten ”verihäiden” toteutus ei ole mikään verilöyly, eikä katsoja heti huomaakaan käsikirjoituksen saaneen tapahtumasta innoituksensa. Kiinnostavana erona joihinkin aiempiin elokuviin verrattuna on Nummen ympäristön maisemien kuvaus laajempina otoksina, joka uskoakseni on edistyksellisen kuvaajan Raoul Reynoldsin ansiota. Muuten kamera on luonnollisesti staattinen ja jännittävät, voimakkaita tunteita herättävät hetket rakennetaan leikkauksilla näyttelijöiden kasvoihin. Teatteripuuterista on ollut pulaa. Näyttelijäkaartia ei voi haukkua. Pääosaan on valittu oopperalaulaja Oiva Soini, jonka suorituksesta keksin vain yhden kritiikin kohteen – hänen ilmeensä vaimon paljastuksen aikana, josta tulee mieleen pikemminkin ruoansulatusvaivat. Aku Korhonen aloitti tällä elokuvalla palkitun uransa, mutta itse elokuva ei erityisemmin menestynyt, ja jäikin viimeiseksi Konrad Tallrothille, joka itse näytteli kylätuomarin naiivia roolia (eräs heikon käsikirjoituksen osoituksista).
()