Uroki garmonii
Juonikuvaukset(1)
Berliinin elokuvafestivaalin kilpailusarjan ainoa esikoisohjaus Harmony Lessons esittelee uuden kyvyn Kazakstanista. Omalaatuinen yhdistelmä pienimuotoista pitkän otoksen estetiikkaa, vahvaa nuoren pään sisälle tunkeutumista ja odottamatonta tarinaa ankeankliinisen kouluympäristön pinnanalaisesta väkivallasta yllättää ja tuo paikoitellen mieleen Bressonin ankarankulmikkaat moraliteetit. Isoäitinsä kanssa asuva 13-vuotias introvertti Aslan on näennäinen vastakohta Bolatille, joka on paikkakunnan armoitettu koulukiusaaja. Bolatkin on osa suurempaa kuviota, jossa kiristetään rahaa koko koululta. Elokuva rytmittyy erilaisten koulutuntien ympärille, joiden monotonisella äänellä pajatetun opin fiksu Aslan panee tarkasti muistiinsa, käyttääkseen sitä myöhemmin hyväkseen juonitellakseen kiusaajaansa vastaan. Aslanin luokalle saapuu uusi oppilas Mirsayin, joka avoimesti haastaa Bolanin. Tapahtumat kehittyvät väkivallanteon jälkeiseen poliisitutkintaan, jonka aikana poliisit käyttävät samaa väkivaltaa kuin koululaiset keskenään. Taistelu paikasta koululla rinnastuu eläimiin, liskoihin, hyönteisiin ja alun teuraslampaaseen. Toteavan viileä, yksinkertaistettu tyyli alleviivaa tarinan ankaruutta.
Eija Niskanen
(Helsinki International Film Festival)
Videot (2)
Arvostelut (2)
A very disturbing film about how the system actually works or doesn't work. It is to some extent about a bullied young man, but it can be seen more as a film about justice and how it is viewed by individuals who have power. Justice doesn't work, not in the social sense, but we will continue to defend it.
()
About 2/3 of the film is great. It is directed with feeling for the exact degree of naturalism, lyricism and laconic hint (the syntax of the wholes and details of some scenes is simply great). The depressing atmosphere, escalating helplessness and frustrated aggression of the main character looking in vain for a harmonious center is also topped off again by a sensitive ellipse. But it is followed by a sweaty detective story, scattered and reinforced with un-artificial symbols, which completely break down the economical structure. The lessons of harmony begin somewhere near the Romanian new wave and end as forgettable lyrical dramas from XYstan. It’s too bad, but Baigazin is undoubtedly a great talent.
()
Kuvagalleria (18)
Kuva © Stadtkino filmverleih
Mainos