Episode in the Life of an Iron Picker, An
(festivaalin nimi)-
Epizoda u životu berača željeza
(lisää)
Epizoda u životu berača željeza
Juonikuvaukset(1)
"Voi hyvä Jumala, miksi rankaiset aina köyhimpiä."
Nazif kerää ja myy rautaa. Välillä hän pilkkoo puita ja ajaa autoa tai pelkää, että vaimo Senada haistaa yhden vodkapaukun hengityksessä. Senada laittaa ruokaa ja pesee pyykin. Yhdessä Nazif ja Senada pitävät huolta kahdesta pienestä tytöstään syrjäisessä bosnialaisessa kylässä. Danis Tanovićin raakarealistinen elokuva on yhtä läpinäkyvä kuin nimensäkin: sarja jatkuvia arkisia hetkiä, joita ei rytmitä mikään, siirtymistä paikasta toiseen, kotoa ulos ja takaisin kotiin.
Kun Nazifin ja Senadan kolmas lapsi kuolee kohtuun, ja Senada joutuu hengenvaaraan itsekin, muun maailman tilaisuus lyödä lyötyä koittaa. Perheellä ei ole sosiaaliturvaa, lapsilisiä eikä työtä – eikä pääsyä hoitoon ilman rahaa. Kukaan ei sano romani. Ei tarvitse. Bosnian sotaan neljä vuotta ja veljensä menettänyt Nazif vakuuttaa: "Usko pois, sodassa kaikki oli paremmin."
(Helsinki International Film Festival)
Arvostelut (3)
This is quite a powerful episode from life. We can argue about the extent to which the protagonists' inertia is self-inflicted, but the way Danis Tanović portrays the hopelessness of their situation, through the seeming banalities of everyday life, to the desperate steps people are willing to take to save their loved ones, simply works. It’s not that I was fundamentally moved by it - the film isn't trying to do that - but it certainly did make me think.
()
The best social dramas take place in landfills this year. Uncompromising verism, in which at first I was a little bothered by the thematic presence of the camera (in contrast to passages that adversely work with purely cinematic procedures), but in the end it captivated me with a combination of urgency and lethargy. This is another one of those films that opens up the possibility of several attitudes, does not introduce any of them and offers the most important thing - a raw section of reality, which the viewer must "experience" and process himself. Tanović is certainly not as skilled a mediator of "social distress" as, for example, Fliegauf, but here he managed to exactly hit the mark. [80%]
()
It's a pretty simple, though at first glance quite powerful, story about how things can turn out when you can't afford proper health care. It's good how it's filmed with non-actors - at least I think so - because it comes across quite authentically. However, when the film ended, I suddenly realized that it didn't do anything for me.
()