Ohjaus:
Richard CurtisKäsikirjoitus:
Richard CurtisKuvaus:
John GuleserianSävellys:
Nick Laird-ClowesNäyttelijät:
Domhnall Gleeson, Rachel McAdams, Bill Nighy, Lydia Wilson, Lindsay Duncan, Tom Hollander, Margot Robbie, Will Merrick, Vanessa Kirby, Tom Hughes (lisää)Suoratoistopalvelut (4)
Juonikuvaukset(1)
21-vuotiaana Tim Lakelle (Domhnall Gleeson) selviää, että hän pystyy matkustamaan ajassa...
Epäonnisten uudenvuodenjuhlien jälkeen Timin isä (Bill Nighy) kertoo pojalleen, että heidän sukunsa miehillä on aina ollut kyky matkustaa ajassa. Historian tapahtumiin he eivät voi vaikuttaa, mutta omaa elämää on mahdollista muuttaa. Tim päättää tehdä maailmastaan paremman – hankkimalla tyttöystävän. Valitettavasti se ei ole niin helppoa kuin voisi kuvitella.
Tim muuttaa Lontooseen, jossa hän tapaa kauniin mutta epävarman Maryn (Rachel McAdams). He rakastuvat, mutta erään onnettoman aikamatkustustapauksen takia ensikohtaaminen pyyhkiytyy pois molempien elämästä. He tapaavat siis ensimmäistä kertaa uudestaan – ja taas uudestaan – kunnes Tim lopulta onnistuu monien ovelien aikahyppyjen avulla valloittamaan Maryn sydämen.
Myöhemmin Tim käyttää kykyään tehdäkseen kosinnasta täydellisen, pelastaakseen häät huonolta bestmanin puheelta ja saadakseen vaimonsa ajoissa sairaalaan synnyttämään keskeltä Lontoon liikenneruuhkaa. Mutta kun hänen epätavallinen elämänsä etenee, Tim huomaa, ettei hänen ainutlaatuinen kykynsä voi säästää häntä elämän murheilta ja kärsimyksiltä, jotka kohtaavat kaikkia perheitä kaikkialla. Aikamatkailullakin on rajansa ja vaaransa.
Oli aikakin on komedia rakkaudesta ja aikamatkailusta ja siitä, miten lopulta elämästä voi saada kaiken irti ilman aikamatkailuakin. Elokuvan on käsikirjoittanut ja ohjannut Richard Curtis, jonka aiemmin käsikirjoittamiin elokuviin kuuluvat esimerkiksi Neljät häät ja yhdet hautajaiset, Notting Hill sekä Bridget Jones – elämäni sinkkuna. Hän on myös käsikirjoittanut ja ohjannut muun muassa elokuvan Rakkautta vain.
(Finnkino)
Videot (31)
Arvostelut (15)
If it followed the premise of a sci-fi rom-com where the protagonist goes back in time again and again to “get her” throughout, as it looks in the first half hour, About Time would have been a lot more fun. But in the end it’s a little monotonous and an incredibly non-conflicting fairy-tale that doesn’t want to be anything other than pleasant. It’s not my cup of tea, but I can’t deny its feel-good charm.
()
I already got used to Richard Curtis making great movies with a positive vibe, containing a lot of thoughts worth fighting for. A lot of people recommended About Time to me, and since I like Rachel McAdams, I planned to see the movie for quite some time. And I can tell you, for a long time I did not feel such joy to be alive that I felt after watching this film.
()
A decent and original rom-com about time travel, which definitely makes the film interesting. Rachel McAdams doesn't play her typical hot chick role this time, she's dressed up to fit the main character. I was kind of hoping she would abuse her ability to go back in time more times and better, but it worked. Definitely above average within the genre. Well acted, nicely filmed with a few surprises and a sadder ending. 7/10.
()
Objectively speaking, I could raise about a dozen objections against the film, meaning I could give it an average review, but what can you do? It's one of those films where you don't care about logical lapses and plot contrivances because you are enticed by the dialogue tapped from life and by the romantic storyline polished to perfection without flaw or blemish. After that, you're just left jumping for joy at personal highlights like a woman's choice of dress, and when it comes to the black-clad funeral procession, you raise your glasses to wipe away a tear without feeling bad about it; Richard Curtis creates experiences.
()
I already felt sorry for Richard Curtis before the premiere in one aspect. He simply couldn't live up to the expectations of fans who wanted something like a time-traveling Love Actually, no matter how hard he tried. That's why the path he took is so surprising – a path preceded by no such futile attempt. Not that it is devoid of romance, because the band in the subway or the stormy ceremony almost left me speechless with their power. But there's something more here. Those obligatory family values that turn into golden words and private emotional weight. It is in their strength that something makes About Time a film that you almost cannot put a price on. It has a somewhat unnecessarily piercing sci-fi aspect, a perfectly dialogued romantic storyline as expected, and plenty of friendly humor. And then comes the last act, and Bill Nighy becomes a person from my life, someone I can't return to with any wardrobe, and everything is somewhere else again, beyond the boundaries of the five-star scale. And exactly there, at the very end, it is best to see where Curtis has arrived. To a place where everything is not there in service to romance, but where romance serves an even more personal and timeless transcendence. It is hard to say what all the director managed to express here. But if this is truly his last directing endeavor, he can walk away from the chair with his head held high, because he (again) leaves at the scene of the crime something without comparison.
()
Mainos