Jumalista ja ihmisistä

Elämän kiertokulku, hyvän ja pahan alituinen kamppailu, musiikin kohottava voima, ja vapaan ihmisen pelottomuus uhkailun edessä ovat vain osa tämän tämän monisäkeisen elokuvan annista, jota on aika vaikeata tyhjentävästi määritellä.
Elokuvan luostari sijaitsee vajat 100 kilometriä Algerian pääkaupungista etelään, vehreällä vuoristoseudulla, paikallisen kylän kupeessa. Munkit tarjoavat kyläläisille lääkärinhoitoa ja apua virallisten papereiden kaltaisten asioiden hoidossa.
Munkit kieltäytyvät tarjoamasta lääkintäapua muslimisisseille. Yhtä jyrkästi munkit kieltäytyvät armeijan tyrkyttämästä suojeluksesta. Kysymys ei ole uskonnon nimestä, vaan valinnan vapaudesta. Vastaava munkki Christian (Lambert Wilson) siteeraa yhtä sujuvasti Raamattua ja Koraania, ja uskoo voivansa pysytellä konfliktin ulkopuolella.
Luostarin maatilan työt ja kirkolliset rutiinit luovat lähes yliluonnollisen tunnelman, johon sodan melu tunkee. Kohtaus jossa munkit esittävät gregoriaanisia kirkkolauluja helikopterin sätkättäessä taustalla nousee ällistyttävästi lentoon. Pariisista saapuneet viimeiset viinipullot ja kasetillinen Tsaikovskin Joutsenlampea luovat toisen ikimuistoisen kohtauksen, jolla tämä elokuva pääsee elokuvataiteen historiankirjoihin. Variety vertasi jaksoa Leonardo da Vincin Viimeiseen ehtoolliseen. Aika vahva vertaus. (Cinema Mondo)