Ohjaus:
Bennett MillerKuvaus:
Wally PfisterSävellys:
Mychael DannaNäyttelijät:
Brad Pitt, Jonah Hill, Robin Wright, Philip Seymour Hoffman, Chris Pratt, Tammy Blanchard, Jack McGee, Brent Jennings, Nick Searcy, Glenn Morshower (lisää)Suoratoistopalvelut (3)
Juonikuvaukset(1)
Columbia Picturesin Moneyball perustuu tositarinaan Billy Beanesta (Brad Pitt) – lupaavasta baseball-tähdestä, joka huomattuaan ettei pystykään täyttämään häneen kohdistuvia odotuksia kentällä, kohdistaa kaiken tarmonsa valmennuspuolelle. Valmistauduttaessa vuoden 2002 kauteen Billy on kuitenkin epätoivoisessa tilanteessa: hänen pikkuseuransa Oakland A's on menettänyt tähtipelaajansa (taas kerran) suurseurojen (ja niiden lihavien palkkapussien) houkutuksille. Niinpä Billyn pitäisi koota kilpailukykyinen joukkue kolmasosalla isojen seurojen pelaajabudjeteista. Kilpailuhenkisenä miehenä hän päättää ottaa haasteen vastaan. Hän ryhtyy etsimään ratkaisua vanhojen kaavojen ulkopuolelta, Bill Jamesin vieroksutuista teorioista, ja palkkaa riveihinsä fiksun Yale-kasvatin Peter Brandin (Jonah Hill), joka on tilastointiin perehtynyt taloustieteilijä. Yhdessä he kyseenalaistavat perinteiset toimintatavat ja käyvät taisteluun aseenaan tietokoneohjelmiin perustuva tilastoanalyysi, jota baseball-väki on aiemmin katsellut pitkin nenänvartta. He päätyvät uhkarohkeisiin johtopäätöksiin ja alkavat metsästää pelaajia, jotka muut joukkueet ovat raakanneet rostereistaan liian omituisina, liian vanhoina, liian romuina tai liian hankalina mutta joilla on juuri niitä yleisesti aliarvostettuja taitoja ja ominaisuuksia, joita he etsivät. Billyn ja Peterin päästessä vauhtiin heidän kumoukselliset menetelmänsä ja omintakeinen joukkueensa alkavat kuitenkin jurppia niin vanhan liiton pallonlyöjiä, mediaa ja faneja kuin jopa heidän omaa päävalmentajaansa (Philip Seymour Hoffman), joka kieltäytyy yhteistyöstä. Loppujen lopuksi kokeilu paitsi järisyttää baseballin perusteita, se tulee samalla mullistaneeksi Billyn käsityksen koko lajista ja johdattaa hänet uusille urille. (Walt Disney Nordic Fin.)
(lisää)Videot (2)
Arvostelut (14)
The best and most entertaining baseball film I’ve ever seen. Before watching it, I wasn’t expecting it to deliver a great experience because baseball is all Dutch to me, but the fears were unwarranted. Brad Pitt’s great performance and the equally great script didn’t allow my attention to stray away. Thumbs up and I’m rooting for Brad at the Oscars.
()
Statistics are boring, but carry valuable information and in the form of a baseball version of The Social Network, it isn’t boring at all. This is as much about baseball as Fincher is about Facebook; in other words, not at all. Despite this, this category is still ruled by The Damned United which is basically the same in a more inventive form of directing and, thanks to the setting, is also a little closer in cultural terms for a European.
()
The best sports-themed film in years. It doesn't matter if you understand baseball or have a relationship with the sport itself, Sorkin's brilliant (again) script is all about passion for the cause, boundless faith in one's own judgement and in what one is doing, despite the risk of losing one's credit. The interactions between Pitt and Hill are a joy to watch. All this without annoying clichés and fake spectacular scenes that would make a stone cry (see e.g. Warrior).
()
Moneyball is a fantastically original and cleverly written, brilliantly directed story about inspiration and good intensions. I don’t care for baseball, but the message of this work rings true for any field – trust your instincts, follow your own path and don’t sell yourself short. Why didn’t Aaron Sorkin and Steven Zaillian set this behind the scenes in the world of filmmaking, which also relies on teamwork? That would have secured them some Oscars for sure. But that might happen anyway.
()
The Social Network meets baseball. Without knowing the name of the (co-) screenwriter in advance, I read Sorkin's work in it. It is once again irreconcilable, reckless, verbose (towards the subject), at times coldly distant, yet full of respect for the "solitaire" who will change the world (of baseball). Enjoyment of the film will increase exponentially with the viewer's awareness of the game as such. But even if you know as much about baseball as I do, there are still a lot of lively-written and well-acted characters whose relationships and communication entice. The film didn't seem all that rational to me (I didn't understand it in detail), but emotionally it just works (at times, surprisingly, and I don't know why, the adult infantile relationship between Billy and his daughter evoked Coppola’s Nowhere). Moreover, apart from a few cliche slow-motion parts, I have to appreciate how spartan the whole thing is. No ultimate feel-good. Just "daddy, you’re such a loser"... A remarkable testimony about how things can be changed and (again) a film that is about a rebellion against those who say that there is no other way. Coincidence? You decide. :-)
()
Mainos