Juonikuvaukset(1)
Emir Kusturicaa ja Diego Armando Maradonaa yhdistää paitsi takatukka myös sielunveljeys. Niinpä on luontevaa, että juhlittu elokuvaohjaaja on tehnyt dokumentin ystävästään, juhlitusta mutta kovia kokeneesta jalkapallolegendasta.
Elokuva käynnistyy ohjaajan oman No Smoking Orchestra -bändin keikalta. Kusturica itse on kitaranvarressa, Maradona tarttuu mikkiin. Usean vuoden aikana kuvattu materiaali näyttää, kuinka Maradonan fyysinen tilavuus jatkuvasti vaihtelee. Välillä näemme häikäiseviä maalikoosteita nuoren ja pinkeän Maradonan uran varrelta. Koskettavimmillaan sankarimme murehtii, kuinka missasi tyttärensä lapsuuden täydessä kokaiinipöllyssä. Esiin nousevat Maradonan vasemmistosympatiat, Fidel Castro -fanitus ja syvään juurtunut brittivastaisuus. Kusturica kuvittaa vuoden 1986 MM-kisojen Englantia vastaan tehtyä "vuosisadan maalia" Terry Gilliam -tyylisillä animaatioilla, joissa saavat turpaansa muun muassa Thatcher, Blair ja Elisabet II Sex Pistolsin "God Save the Queenin" pauhatessa taustalla.
Koko ajan kuvassa oleva Kusturica pistää itsensä överisti peliin. Ohjaaja esittelee omia elokuviaan, käy seuraamassa striptease-esitystä ja näyttää pelikentällä olevansa itsekin kohtalainen pallotaituri. Absurdille tasolle päästään Maradonan esittäessä laulun itsestään ja saavutuksistaan. Hillitöntä antia on myös tutustuminen argentiinalaisen Maradona-kirkon toimintaan. Maradona-aiheiset häät on kohtaus, joka ei hevillä unohdu!
(Cinema Mondo)
Arvostelut (2)
Football as a class struggle and a documentary like a restive leftist agitator. There is nothing worse than the proletarians from the establishment - two of them meet here and the result is very reminiscent of the barren meetings of salon revolutionaries. The smaller one babbles textbook phrase of South American Communism, while the larger one tries to show the viewer that the speaker is not an idiot, but rather almost a god. As long as Emir gives his opinions a symbolic framework of artistic expression, he speaks to me from his soul, but unfortunately, as soon as he descends to the gross demagoguery and glorification of political lunatics, his humor and vision suddenly become completely foreign to me... I therefore recommend this to crazy people who proudly wear Che's portraits, or to crazy people who prefer to think of Maradona's goals rather than sex. The world has changed.
()
I wouldn't be so strict, Kusturica at least tried another profession after his career as a musician, occasional footballer and director: anal spelunker.
()
Mainos