Once

Runsas kolmekymppinen katusoittaja (Glen Hansard) laulaa ja soittaa kitaraa Grafton Streetillä Dublinin vilkkaalla ostosalueella. Hänen folk popia edustava musiikkinsa kertoo rakkaudesta, kaipuusta, menetyksestä ja sydänsurusta, joista hän itsekin kärsii tyttöystävän karattua Lontooseen. Päivätöikseen hän korjaa ja huoltaa imureita ja asuu edelleen isänsä kanssa pölynimurikaupan yläkerrassa.
Alunperin tsekkiläinen nuori maahanmuuttajaäiti (Markéta Irglová) kulkee samoissa kortteleissa myyden vastaantulijoille kukkia elättääkseen pienen lapsensa ja äitinsä. Nuoren naisen tulevaisuus on vailla suuria suunnitelmia eikä hän tiedä mitä ajatella Tsekinmaalla asuvasta aviomiehestään.
Musiikin lumoama tyttö lähestyy eräänä myöhäisiltana soittajaa ja alkaa peräänantamatta kysellä ärsyttävyyteen saakka tämän lauluista ja elämästä. Seuraavana päivänä tyttö ilmestyy paikalle raahaten rikkinäistä pölynimuria perässään ja pariskunta päätyy yhteiselle lounaalle. Myös tyttö osoittautuu muusikoksi ja lounas etenee musiikkiliikkeen pianon koskettimien ääreen, jossa heidän musiikillinen yhteytensä sinetöidään.
Vaikka dueton välillä on selkeä ihastuksen kipinä päättää Hansard kokeilla onneaan muusikkona Lontoossa, eikä vähiten siellä asuvan ex-tyttöystävän takia. Muuttoa ennen on kuitenkin työstettävä demo-tallenne, jonka tekemiseen pestataan sekalainen trio suoraan kadulta sekä tietenkin tsekki-kaunotar. Suuret odotukset ja epävarmuus ovat läsnä äänityssessioissa, jotka lopulta vakuuttavat ainakin studion kyllästyneen isännän. Pääpari (heille ei elokuvassa ole annettu nimiä) kertoo tunteistaan häilyvän lyriikan ja täydellisesti muotoiltujen melodioiden avulla, mutta ovatko aika ja paikka kuitenkin heitä vastaan. ONCE ei ole perinteinen rakkaustarina vaan kertomus sattumalta syntyneestä luovasta kumppanuudesta ja sielujen sympatiasta eikä siinä nähdä keskivertoisia romanttisen musikaalin kliseitä. Ohjaajan luoma kuvio on konstailematon; kaksi ihmistä, muutama instrumentti eikä yhtään riitasointua. (Cinema Mondo)