Lights in the Dusk
Ohjaus:
Aki KaurismäkiKäsikirjoitus:
Aki KaurismäkiKuvaus:
Timo SalminenNäyttelijät:
Janne Hyytiäinen, Maria Järvenhelmi, Maria Heiskanen, Ilkka Koivula, Sergei Doudko, Andrei Gennadiev, Arturas Pozdniakovas, Matti Onnismaa (lisää)Suoratoistopalvelut (1)
Juonikuvaukset(1)
Ruoholahden modernissa teollisuusmiljöössä yövartijana työskentelevä Koistinen (Janne Hyytiäinen) on yksinäinen mies, jota työkaverit armotta kiusaavat. Hän unelmoi omasta firmasta ja kertookin asiasta rannan varrella nakkikioskia pitävälle Ailalle (Maria Heiskanen), jolla tuntuu olevan Koistisen tietämättä enemmänkin tunteita yövartijaa kohtaan. Eräänä päivänä Koistinen kohtaa Mirjan (Maria Järvenhelmi), joka työskentelee tosiasiassa rikollispomo Lindströmin (Ilkka Koivula) laskuun. Mirja teeskentelee ihastuvansa Koistiseen, mutta tuleekin sopivan hetken tullen huumanneeksi tämän, varastaen miehen hallussa olevan avainnipun Lindströmin joukkoineen suorittamaa timanttiliikkeen ryöstöä varten. Koistinen kieltäytyy ilmiantamasta naista ja istuu kahden vuoden linnatuomion. Vapauduttuaan hän yrittää luoda elämäänsä melkein tyhjästä uudelleen ja kohtaa sitten sattumalta Mirjan ja Lindströmin ravintolassa. Koistinen haluaa kostaa kokemansa vääryyden ja hyökkää myöhemmin Lindströmin kimppuun veitsen kanssa, mutta tulee tämän gorillojen taltuttamaksi. Lindström säästää miehen hengen. Koistinen hakataan silti puolikuoliaaksi ja jätetään rantaan virumaan. Aila kuulee asiasta ja tulee verissää viruvan miehen luo. "En minä tähän kuole", lupaa Koistinen ystävälleen ja heidän kätensä kohtaavat ensi kertaa. Lauri Timonen (Pirkanmaan elokuvakeskus)
(lisää)Arvostelut (1)
I am sympathetic to Aki Kaurismäki's intimate social melodramas and I have given some of them a 4 out of 5 rating. In the case of this film, he did not change his creative method and style, but he took one of his typical creative traits to the extreme, i.e., his interest in various kinds of outsiders. World cinema is full of nobodies, desperate people, and failures, but they usually have some sympathetic qualities that make you root for them simply because you feel sorry for them. Koistinen is by no means the biggest outsider you could come across in today's cinema; someone like Max Horowitz from the film Mary and Max by Adam Elliot is much worse off, whether it's his loneliness or his overall miserable existence, and yet you feel much closer to that character and root for him. With this film, the problem is that the main protagonist is simply a self-centered idiot. He has been one in the past, he is one now, and within a few minutes, it becomes clear that he will remain one in the distant future as well. And for all his bumbling, inability to communicate, and lack of self-reflection, he has only himself to blame. Identifying with such a character is a matter for masochists. If you find yourself saying vengefully, "Hit him one more time and finally finish him off, so he can be done with it," then something is not right. It could still be seen as an analysis of a certain type of human being, if the plot's development corresponded to the logic of the characters. But it's all just a directorial construct because there was no need to send Koistinen to prison and there was no need to deprive him of another job. The director simply wanted it that way and didn't feel like coming up with a plot that would move the story forward. Overall impression: 25%.
()