Ohjaus:
Åke LindmanKuvaus:
Pauli SipiläinenSävellys:
Lasse MårtensonNäyttelijät:
Tobias Zilliacus, Ilkka Heiskanen, Christoffer Westerlund, Kim Gustafsson, Martin Bahne, Carl-Gustaf Wentzel, Jan-Christian Söderholm (lisää)Juonikuvaukset(1)
Elokuva kertoo jatkosodasta ja lähemmin suomenruotsalaisen jalkaväkirykmentti 61:n (JR61) vaiheista Syvärillä ja Kannaksella vuosina 1942 – 1944. Päähenkilöitä ovat nuori vänrikki Harry Järv (Tobias Zilliacus) ja everstiluutnantti Alpo Kullervo Marttinen (Ilkka Heiskanen). Keväällä 1942 Järv saa komentoonsa tukikohta Dammenin Syvärillä. Tuolloin eletään asemasotavaihetta ja rintamalla on melko rauhallista. Korsuja ja juoksuhautoja rakennetaan ja partiotoimintaa harjoitetaan paljon. Järv osoittaa taitonsa etevänä partioiden suunnittelijana ja toteuttajana ja saa pian osakseen miestensä kunnioituksen ja luottamuksen. Rykmentin uusi komentaja everstiluutnantti Marttinen huomaa myös Järvin taidot ja antaakin pian tämän vastuulle koko rykmentin partiotoiminnan järjestämisen. Järv miehineen suorittaa menestyksekkäitä iskuja vihollisen tukikohtiin. Heidän "arkeaan" korsussa ja juoksuhaudoissa vaikeuttavat kuitenkin venäläiset tarkka-ampujat, niiden joukossa sotilas nimeltä Smirnov, joka parhaansa mukaan harventaa suomalaisten joukkoja. Järv pitää huolta myös miestensä henkisestä jaksamisesta. Hän hankkii rintamalle kirjoja, kannustaa miehiä pitämään mm. lukemisen kautta yllä yhteyttä normaaliin elämään ja ryhtyy itse opettamaan nuorta ja innokasta Bertel Södermania, joka haluaa sodasta huolimatta lukea itsensä ylioppilaaksi. Mikkelissä tahollaan Mannerheim pohtii Suomen tilannetta ja Ruotsin kruununprinssi Kustaa Adolf käy vierailulla. Syksy 1943 vie Järvin miehineen jälleen kerran suorittamaan tehtävää vihollislinjojen taakse. Miinakentässä Järv kuitenkin astuu sivuun raivaamaltaan reitiltä ja räjähdys paitsi repii Järvin jalan, myös herättää venäläiset. Miehet lähtevät raahaamaan Järviä. Matkalla takaisin omien luo taistelu selviytymisestä on vähällä päättyä kohtalokkaasti. Järv menettää jalkansa ja niinpä kesällä 1944 hänen toipuessaan ruotsalaisessa sairaalassa, JR61:n miehet kuljetetaan Syväriltä Kannakselle. Puna-armeijan suurhyökkäys on alkanut. Joukot marssivat everstiluutnantti Marttisen komennossa Viipurin esikaupunkiin Tienhaaraan, minne vihollinen valmistelee rajua hyökkäystä. Marttinen ottaa jämäkästi vaikean tilanteen hallintaansa. Suomalaisten tappiot ovat raskaat, mutta yhdessä tehokkaan tykistön kanssa JR61 pitää asemansa. Venäläisten hyökkäys torjutaan. Tienhaara, Suomen lukko, kestää, ja tie Helsinkiin pysyy suljettuna. (Buena Vista Int. Fin.)
(lisää)Arvostelut (1)
I don’t have to mention again in this review that the Russo-Finnish war was pretty rough. The Finns defended themselves against the Russian troops that doubled them in number, who tried to feast on the Finnish forested landscape. But they had no idea that the Finns are hot-headed, and after fighting for their freedom, they were not going to let go of their country. Plus they knew the Finnish winters and their surroundings, which is more or less the same throughout the whole Finland. Forests, lakes, forests, lakes… Anyway, hats off to the Finnish army as it was the only one that was able to defy the Soviet army. However, it’s a pity that the creators of this film told the story almost as if it was a documentary but forgot a little about the individuality of each character and the story itself. Nevertheless, the movie won me over with real shots and the narration of real war veterans.
()