White Noise
White Noise
Ohjaus:
Geoffrey SaxKäsikirjoitus:
Niall JohnsonKuvaus:
Chris SeagerSävellys:
Claude FoisyNäyttelijät:
Michael Keaton, Chandra West, Deborah Kara Unger, Ian McNeice, Sarah Strange, Nicholas Elia, Mike Dopud, Amber Rothwell, Miranda Frigon (lisää)Suoratoistopalvelut (2)
Juonikuvaukset(1)
Arkkitehti Jonathan Riversin (Michael Keaton) menetettyä vaimonsa Annan (Chandra West) hänen epätoivonsa muuttuu nopeasti pakkomielteeksi, kun hän tutustuu ilmiöön nimeltä EVP (Electronic Voice Phenomenon). Kyseessä on vainajien äänten tallentaminen kohinasta tavanomaisten sähköisten viestintävälineiden kuten television tai radion avulla. Avukseen hän saa EVP:tä jo pitkään harjoittaneen Raymond Pricen (Ian McNeice) ja itsekin rakkaansa hiljattain menettäneen kirjakauppiaan Sarah Taten (Deborah Kara Unger). Kokeneempien harrastajien varoituksista huolimatta Jonathan yrittää saada yhteyden Annaan syöksymällä syvälle EVP:n vaaralliseen maailmaan ja saakin pian tietää, että Annalla on hänelle tehtävä – Jonathanin tulee estää murhanhimoista psykopaattia surmaamasta kateissa olevaa naista. Tai niin hän ainakin kuvittelee asian olevan... (Buena Vista Int. Fin.)
(lisää)Arvostelut (3)
White Noise is just one of a million standard American thrillers whose initial potential is crushed under the weight of an inappropriate climax (see, for example, Taking Lives) and annoying digital effects (The Forgotten). The plot is thin and, with the exception of a few chills, there’s nothing much to it. You would be better off rewatching the thematically similar but significantly more meaningful and intelligent Frequency.
()
Generally speaking, I don’t like ghost stories very much, but this one captivated me at the beginning. Unfortunately, the ending was pretty lame, but I still think it’s slightly above-average. 60%
()
Risk of spoilers It looked like an interesting project for quite a while, but only at the end did I realize how much the creators had deceived the audience. Such a subject could have produced a thrilling atmosphere, but instead there was only one scare and a lot of padding. It is clear that Keaton is trying in the main role, but the insulting conclusion, contradicting all the previously mentioned rules regarding the appearance of the dead, ruins any slightly good impression. Moreover, when the ghostly villains also lack a point, I cannot give a rating higher than the already struggling 30%.
()