Ohjaus:
Jean VigoKäsikirjoitus:
Jean VigoKuvaus:
Boris KaufmanSävellys:
Maurice JaubertJuonikuvaukset(1)
Kesäloma on ohi ja pikkuvintiöt palaavat koulunpenkille täynnä energiaa ja uusia ideoita opettajiensa päänmenoksi. Opettajakunta on enemmän tai vähemmän pystyyn kuollutta ja irvokasta sakkia, pahimpana kärkenään suippopartainen, hetkittäin lähes mefistofeelisiä ulottuvuuksia saavuttava kääpiö. Vigo asettaa vastakkain koulun kurjan arjen ja lasten korkeat unelmat ja tarkastelee kriittisen pilkallisesti absurdien auktoriteettien sortotoimia, jotka lasten organisoima kapina lopulta tuulettaa kumoon. (Pirkanmaan elokuvakeskus)
(lisää)Arvostelut (2)
These French coming-of-age movies have always had their charm. It would certainly be in bad taste to compare Jean's struggles with those of Nicholas, but the poetics are unfortunately identical. Little Nicolas was certainly not an anarchist, but his class had a number of similar aberrations.
()
A film that earned its fame mainly in the 1950s, but definitely has a universal message that speaks to young people even today. Authority makes sense, but only if it's not absurd. Vigo succeeds in this in a great atmosphere of mild weirdness that can charm you. Or you will just watch it with incomprehension.
()