Ohjaus:
Jukka-Pekka ValkeapääKäsikirjoitus:
Jukka-Pekka ValkeapääKuvaus:
Meelis VeeremetsSävellys:
Stefan PasborgNäyttelijät:
Johannes Holopainen, Outi Mäenpää, Ilkka Heiskanen, Pääru Oja, Jari Pehkonen, Jukka-Pekka Palo, Besir ZeciriSuoratoistopalvelut (1)
Juonikuvaukset(1)
Vuosikymmenten takainen Miss Suomen toinen perintöprinsessa Marjaleena (Outi Mäenpää) pyörittää Espanjan Aurinkorannikolla baaria aikamiespoikansa Vilin (Johannes Holopainen) ja hämärähommista eläköityneen apurinsa Mikon (Ilkka Heiskanen) kanssa. Bar Kaunotar on parhaat päivänsä nähnyt vanha juottola, joka on kolmikon vuosikausien rellestyksen tuloksena konkurssin partaalla. Huoleton elämä saa äkkilopun, kun kolmikon korviin kantautuu tieto, että Marjaleenan ex-mies Mato on vapautumassa vankilasta pitkän tuomion jälkeen. Madon aikomuksena on vetäytyä Aurinkorannikolle nauttimaan ryöstösaaliista uuden rakkaansa kanssa ja ajaa Marjaleena, Mikko ja Vili ulos baaristaan. Mutta tämä ei sovi petetylle kolmikolle, joka haluaa osansa miljoonista. Seuraa juonittelua, kidnappauksia ja ryöstöjä, eikä ruumiiltakaan vältytä. Pienilläkin rikollisilla voi olla suuria unelmia. (Scandinavian Film Distribution)
(lisää)Videot (1)
Arvostelut (1)
It’s funny in Finland, or Finns in Spain as wasted vagabonds who constantly drink because alcohol is cheaper and more available there than it is in Finland. This could, and perhaps should, have been something between Guy Ritchie’s early gangster films and John Waters’s adoration of the white rabble. Except that the film is tragically lacking in pace and humour to be Ritchie-esque and it falls short of Waters’s style because instead of his underground authenticity, Hit Big revels only in superficial melancholy towards the degraded mainstream pop culture of the past and, furthermore, its white-trash stylisation comes across as mechanical and forced. Unlike all real white trash, the central protagonist never runs his hand through his exquisitely styled hair so as not to smear his carefully applied make-up. But as an spectacularly ugly bastard child of grant initiatives for European co-productions, it’s a likable piece of work at its core.
()
