Saraband
Juonikuvaukset(1)
Pariskunta Bergmanin sarjasta Kohtauksia eräästä avioliitosta tapaavat vuosien hiljaisuuden jälkeen. He eivät ole olleet yhteydessä toisiinsa yli kolmeen vuosikymmeneen, mutta yhtäkkiä Mariannen on tavattava entinen puolisonsa. Hän matkustaa vierailulle Johanin kotiin Taalainmaalla. Kauniina syyspäivänä hän seisoo tämän lepotuolin vieressä ja herättää miehen kevyellä suudelmalla. Tilalla asuu myös Johanin poika Henrik ja tämän tytär Karin. Henrik opettaa tyttärelleen sellonsoittoa ja on jo suunnitellut tämän tulevaisuuden. Miesten keskinäinen suhde on varsin kireä, mutta kumpikin välittää nuoresta Karinista. Kaikki he kaipaavat Annaa - Johanin rakasta, kaksi vuotta aiemmin menehtynyttä vaimoa - joka on monin tavoin edelleen läsnä heidän keskuudessaan. Mariannelle selviää, ettei kaikki ole kohdallaan, ja hän joutuu vähitellen keskelle monimutkaista ja raastavaa valtataistelua. (SF Film Fin.)
(lisää)Arvostelut (1)
Bergman's cruelly sarcastic farewell, in which his distinctive imagery is only rather remotely reflected. A few of the shots have a breathtaking inner strength, a disturbing composition that brings intense uncertainty on the threshold of reality and dream. As in Scenes from a Marriage, the characters come to the fore here and most of the intensity and experience comes from their sophisticated psychology. With a good dose of sarcasm, Bergman returns to the fate of Marianne and Johan – while she retains her sympathetic fragility and vulnerability, her ability to bind in a motherly way, the painful Johan has definitely turned into a crotchety and internally angry caricature of himself. Saraband dances with the viewer slowly and melancholically, revealing with a certain skeptical jeer the themes of love, understanding, passion and old age. The scene where ex-spouses lie down in the same bed after years best reflects the strange illusory of understanding that is able to dispel terrible mental rages. Bergman left the door open. For the young and the up-and-coming, there is a chance to overcome the mistakes and guilt of the old, but time is, unfortunately, cyclical – and nowhere is it written that Johan's granddaughter Karin will not succumb to the same conditions as her ancestors, to whom she is bound by hurtful love. Saraband is a formally light, an internally but unusually urgent and elaborate farewell to Ingmar Bergman with film and life, i.e., two phenomena that form an integral unity in his work.
()