Olavi Uusivirta: Auringon lapsi

Neljä muusikkoa kantavat soittimensa sata vuotta vanhan kivitalon outoa taikaa huokuvaan torniin. Kiertue on peruttu, keikkabussi palautettu varikolle ja Suomen pääkaupunki muuttunut aavekaupungiksi. Yksi keikka on vielä soitettava, vaikka sitten tyhjälle salille. Mutta konsertti ei ole enää ainoastaan konsertti. Se on tunnustelua, kontemplaatiota, keskustelua laulujen kanssa — laulujen, jotka on kirjoitettu toisena aikana ja jotka nyt näyttäytyvät uudessa hahmossa. Muutos on läsnä myös määritelmiä pakenevassa tornissa, jonka alkuperäinen käyttötarkoitus on hämärän peitossa. (Elisa Viihde)