Absolute Denial

Jos pandemiasta on ollut jotain hyötyä, sellaiseksi voinee laskea yli 30 000 käsinpiirrettyä ruutua animaatiota, jotka ohjaaja Ryan Braundin mukaan syntyivät lockdownin ansiosta. Eristyneisyys on läsnä mustavalkoanimaatiossa nuoresta miehestä, joka hylkää tyttöystävänsä, opinahjonsa – ja ilmeisesti myös lääkkeensä – ja sulkeutuu suureen varastohalliin rakentamaan superälykästä tietokonetta. Kun tietokone herää eloon ja alkaa kommunikoida luojansa kanssa yllättävän kärkkäästi, käy nopeasti selväksi, ettei sitä kontrolloida noin vain. 2001: Avaruusseikkailun mies vs. tietokone -asetelman kierteille vievä animaatio näyttää kyntensä mielikuvituksellisissa, tyylikkään äänimaailman tukemissa jaksoissa, joissa näennäisen minimalistinen animaatio onnistuu olemaan yhtaikaa klaustrofobinen ja kuvaamaan ahdistavuutta tekoälyn äärettömyydessä. Teatterin pimeydessä voi saada mielensä solmuun pohtimalla esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: kuvittelemmeko tekoälyn, vai kuvitteleeko se meidät? Elämmekö simuloidussa todellisuudessa, jos sellainen on kuviteltavissa? Tarkoittaako absoluuttinen rationaalinen tietoisuus lopulta, ettei missään ole mitään järkeä?
Katri Tenhola (Helsinki International Film Festival)