I Am Gagarin

Dokumentaristi Olga Darfylla on kiva elämä, töitä, asunto ja jälkeläinen, mutta nostalgiankaipuu jyrää kaiken yli. Hän päättää etsiä käsiinsä nuoruutensa ja sen olennaiset ihmiset, jotka toivat reivikulttuurin Moskovaan. Ensimmäiset Gagarin Partyt järjestettiin 1991 Moskovan Avaruuspaviljongissa, Sputnik-satelliitin välittömässä läheisyydessä. Bileissä oltiin humalassa nuoruudesta, tuoreesta vapaudesta, elektronisesta tanssimusiikista ja vähän kaikenlaisesta kemiallisestakin. Juhlien keskipisteessä näyttää olleen muutamia avainhenkilöitä, joita Olga lähtee etsimään. Muutama löytyy, mutta venäläisen reivikulttuurin sydän, Vanja Salmakshov, on poissa, ehkä kuollut. Olgan mielessä nuori DJ näyttäytyy kuitenkin elinvoimaisempana kuin koskaan – hieman samaan tapaan kuin kosmonautti Gagarinin edustama tulevaisuususko.

Moskovalainen reivikulttuuri oli osa suurempaa avantgarde-ilmiötä, ja vapaudenjanoisten nuorten tuottama kuva- ja pukutaide näyttäytyy kokonaisvaltaisena taideteoksena. Taiteilijaryhmä nyökkäili amerikkalaisen pop-taiteen mutta myös 1920-luvun surrealistisen liikkeen suuntaan unohtamatta Kandinskyn spiritualistista perintöä. Reivibiletysarkea eläneen ryhmän sisältä nousi lopulta sellaisia taiteilijahahmoja kuin Oleg Kulik, “koiramies”, ja Sergei Bugaev, joka tunnetaan kansainvälisesti Afrika-taiteilijanimellään.
Johanna Siik (DocPoint)