Juonikuvaukset(1)
Tarkentamaton, rakeinen naama venyy valkokankaan laidasta laitaan. Kamera keikkuu senttien päässä ikääntyneistä kasvoista. Kellastuneet hampaat jauhavat pain au chocolatia. Aivoverenvuodosta selvinneen diabeetikon elämä kuluu pyörätuolissa toisten hoitamana. Ne toiset: sisäkön asuun pukeutunut nuorehko nainen ja diabeetikon veli, joka pistelee itseään syvälle usealla veitsellä etsiessään täydellistä kipua. Pyörätuolissa istuu Issei Sagawa. Vuonna 1981 hän ampui opiskelukaverinsa, 25-vuotiaan hollantilaisen Renée Harteveltin, vain raiskatakseen ruumiin ja syödäkseen siitä osan tai osia. Porsaanreikä laissa pelasti Sagawan vankilalta, mutta murhaa ei voinut paeta – yhtäkkiä tappava kannibaali olikin ruokakriitikko, (fetissi)pornonäyttelijä, “sankari”, kuuluisa ja niin, taiteilija. Veli on tuomitsevinaan Sagawan snuff-sarjakuvan, vaikka juokin omaa vertaan säännöllisesti.
Caniba lienee Sagawan uran viimeinen näytös. Se on superlähikuva sisarrakkaudesta, epämääräisen veljessuhteen kuvaelma ja ainutlaatuinen istunto ihmissyöjän seurassa. Maineikkaat ohjaajat Lucien Castaing-Taylor ja Véréna Paravel (Leviathan) eivät tuomitse tai kysele. Vastauksia ei välttämättä olisikaan.
Mikko Raatikainen
(DocPoint)