Human Flow
Suoratoistopalvelut (2)
Juonikuvaukset(1)
Yli 65 miljoonaa ihmistä ympäri maailman on joutunut pakenemaan kodeistaan nälänhätää, ilmastonmuutosta ja sotia. Pakolaiskriisi on pahin sitten toisen maailman sodan. Human Flow on maineikkaan taiteilijan ja ihmisoikeusaktivistin Ai Weiwein ohjaama dokumentti, joka tarkastelee massiivista pakolaiskriisiä uskomattoman läheltä. Ai Weiwein johtama matka havainnollistaa kriisin tyrmistyttävän mittakaavan ja sen valtavat vaikutukset tavallisiin ihmisiin.
Dokumentti on kuvattu 23 maassa yhden tapahtumarikkaan vuoden aikana. Koskettavia ihmistarinoita on taltioitu muun muassa Afganistanissa, Bangladeshissa, Ranskassa, Kreikassa, Saksassa, Irakissa, Italiassa, Keniassa, Meksikossa ja Turkissa. Human Flow piirtää tarkan kuvan koko elämänsä taakseen jättäneistä ihmisistä, jotka etsivät epätoivoisesti turvapaikkaa ja oikeutta ylipursuavilta pakolaisleireiltä tai piikkilanka-aidoilla suljetuilta rajoilta. Dokumentissa nähdään myös, miten hämmästyttävällä tavalla ihmismieli löytää toivonkipinän silloinkin, kun tulevaisuudesta ei ole mitään takeita. Human Flow esittää tärkeän kysymyksen, joka tulee määrittämään tämän vuosisadan: pystyykö yhteiskuntamme hylkäämään pelon ja itsekeskeisyyden ja antamaan vallan avoimuudelle, vapaudelle ja inhimillisyydelle? (Nordisk Film Fin.)
(lisää)Arvostelut (2)
As a quiet observation and evidence of the failure of Europe at its core, it's perfect. As soon as it tries to be an informatively engaged documentary, Ai WeiWei's lack of filmmaking sensibility and tendency towards megalomania becomes apparent. It truly hits bottom whenever the great savior himself starts parading in front of the camera, nodding his head sensitively. Fortunately this doesn't happen too often. Still, you’ll be surprised that out of 900 hours of footage, the final cut includes a shot of a fat WeiWei unable to fit through a revolving door. Unfortunately, I couldn't find my hoodie this time either. (I mean, in 2015 I participated in a couple of refugee fundraisers, and during one I accidentally threw my beloved Solstafir hoodie into the pile of donated clothes, which some lucky refugee must be wearing now. Since then, I’ve been carefully searching through all the photos of refugees from the Balkans to see if I can find one wearing it somewhere, and if I can somehow arrange to get it back. No luck yet.)
()
When I watch a documentary like this, I fully realize that I am truly fortunate in the way I live my life and that I don't have to put myself in the situation of the people described here. We condemn refugees, we fear them, and we don't really get to interact with them, but it's just a natural part of settling the Earth.
()