In Praise of Nothing

Serbialaisen Boris Mitićin elokuva In Praise Of Nothing käy läpi eksistentiaalisen kriisin. Se vangitsee sisäänsä kaiken elollisen ja olemattoman, mutta ei tunnusta mitään motiivia. In Praise of Nothing on samanaikaisesti korkeakulttuurisista ihanteista piittaamaton ajankuva, kunnianhimoinen taide-elokuva ja perinteinen dokumentti. Kuljemme matkan, joka on kuvattu 70 maassa 50 elokuvaajan toimesta – heidän joukossaan muunmuassa Vitali Manski, Attila Boa ja Niklas Kullström. Kamera vie halki tuulisen tundran, lipuu Venetsian kanavien kautta slummien syrjäkujille ja päätyy lopulta maailman metropoleihin. Näemme mellakkavarusteisia poliiseja pulkkamäessä ja moottoritien kuumuudessa kulkevan tuhatjalkaisen. Ihmiselämä näyttäytyy absurdina, villin ja kesytetyn yhteensovittaminen vaikeana.

Kaikenkattavasta teemastaan huolimatta In Praise Of Nothing on puolustuspuhe pienuudelle, kuin diasarjana kulkeva kotikutoinen Koyaanisqatsi, joka saa Ai Weiwein kiemurtelemaan messiaskompleksinsa kourissa. Ei puhuvia päitä tai akateemista analyysia – vain arkisia otoksia meistä kaikista. Suuren tekijäjoukon mahdollistamana hetket saavat vaatimansa ajan ja huomion. Lähtökohdiltaan sekä mitättömän pieni että valtameren suuruinen dokumentti on lopulta sinut kokonsa kanssa. Kuten Iggy Popin karhean kaunis kertojanääni matkan varrella muistuttaa, ”ei suurta kauneutta, keskinkertainenkin riittää”.
Kimmo Saastamoinen (DocPoint)