Juonikuvaukset(1)
Jos asiat ovat hyvin, teininä haluaisi jo olla aikuinen. Mutta neljätoistavuotias Ola ei odota aikuistumista vaan aikuista, joka vapauttaisi hänet olemaan lapsi. Äiti on poissa ja isäkin henkisesti kaukana. Vanhemmat ovat vastuuttomia kakaroita, ja autistinen veli Nikodem omasta mielestään eläin – eläin, joka on pian saatettava täysivaltaiseksi kirkon jäseneksi. Ola siivoaa, kokkaa ja toistelee Nikodemille kuolemansyntejä. ”Vapaat” hetkensä hän viettää puhelimessa ja rukoilee äitiä kotiin edes lähestyvän konfirmaatiojuhlan ajaksi.
Puolalaisen Anna Zameckan palkitussa esikoisdokumentissa perhe on pahin ja pyhin. Lastensuojelulle Ola vakuuttaa, että kaikki on mallillaan: isän kanssa menee hienosti, koulussa sujuu hyvin. Hurjinta ja kurjinta intiimissä Communionissa on juuri lapsen epätoivoinen usko oman sairaan perheen ihmeparantumiseen. Olan tilanne on tuttu Zameckalle itselleen. Ehkä siksi taitava ohjaaja onnistuu kuvaamaan perhettä uhriuttamatta ja suoraan tuomitsematta. Absurdin ja oudosti keventävän kehyksen tarinalle luo uskonto. Nikodem toistelee raamatun säkeitä kuin irrallisia, omasta mielestään vääriltä kuulostavia sointuja: hänestä dinosaurukset ovat todempia kuin kultainen vasikka, ja ahneus on hyve eikä synti. Liian varhain aikuiseksi pakotetun Olan harmaata arkea värittää vain odotus. Vapahtajan toinen tuleminen on lähellä, mutta mitä tapahtuu, jos hän oikeasti palaa?
Henna Raatikainen
(DocPoint)